lauantai 19. joulukuuta 2015

JouluevanKELJUmi

EvanKELJUmi Kristiinan mukaan 19.12.2015

Syksyn aikaan antoi Kennelliitto tiedon, että koko valtakunnasta voi ilmoittaa koiria voittaja-näyttelyyn Messukeskukseen. Tämä oli vuoden päätapahtuma ja tapahtui Helena Sunin ollessa Kennelliiton puheejohtajana. Monet menivät ilmoittautumaan nettiin, kukin omaan Omakoira-palveluunsa. Niin myös satunnainen näytteilleasettaja lähti kylästään ja meni koiranäyttelyyn Messukeskukseen, Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin, sillä hän kuului nyt iloiseen harrastajajoukkoon. Hän lähti sinne yhdessä ystäviensä kanssa.
Heidän siellä ollessaan tuli kehään menemisen aika, ja hän voitti koirallaan oma rotunsa, nosti ruusukkeen ja nauroi iloisesti, mutta hänen ilolleen  ei ollut siellä sijaa! Siellä  oli kanssakilpailijoita kehän reunalla pahoittamassa voittajan mielen. 
Yhtäkkiä heidän edessään seisoi ulkomuototuomari, ja tuomarin sanat ympäröi heidät. Pelko valtasi mielet, mutta tuomari sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, hyvän neuvon koko näyttelykansalle. Tämän päivän voittaja on upea rotunsa edustaja. Hän on TÄNÄÄN rotunsa paras. Tämä on neuvona teille: te voitte kasvattaa myös Voittajan, jos avaatte silmänne ja näette kauneuden myös kilpakumppaneitten koirista ja teette yhteistyötä oman rodun eteen!" 
Kun tuomari oli mennyt takaisin kehään, rodun harrastaja sanoivat toisilleen: "Nyt ymmärrämme miten täytyy toimia, ei yksin vaan yhdessä muiden rotua harrastavien kanssa!" He lähtivät kiireesti onnittelemaan voittajaa ja löysivät voittajakoiran omistajan surullisena kehän reunalta. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli yhteistyöstä sanottu. Kaikki, jotka kuulivat tuomarin sanat, olivat häpeissään.
Kilpakumppanit menivät koteihinsa ja kasvattivat siitä lähetien rotua yhteistyössä, rodun etu kirkkaana mielessä, kiittäen tuomaria siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Myöhemmin kävi ilmi, että kaikki oli juuri niin kuin heille oli kerrottu!


sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Kirppiskierroksen aarre ja paperikuusi

Tykkään kierrellä kirpputoreja. Koska tilat kotona ovat rajalliset joutuu usein punnitsemaan kirppislöydön äärellä tahdonko tämän tosiaan ja jos tahdon mihin sen kotona sijoitan? Joskus eteen pompsahtaa esine, jonka sijoituspaikan tiedän heti ja tarkalleen. Eilen Kuopion Sesonkitorilla bongasin vanhan ruskean talousvaa'an ja  vielä törkeän halpaan 12€ hintaan. Kotona puhdistin vaa'an pölystä ja nostin sen Bertta-mummolta perityn kaapin päälle. Täydellinen paikka täydelliselle retrovaa'alle! Punnittavakseen vaaka sai Arabian vanhat Tip tip-kahvisuodattimet.
Toisen "kirpputorilöydön" purin osiin ja kokosin siitä pöydälle kirjakuusen 

maanantai 23. marraskuuta 2015

Himmeli

Eeva-mummoni oli monitoiminainen. Ei löytynyt asiaa mitä hän ei osannut, pystynyt tai oppinut tekemään. Muutamana jouluna pääsin mummon kanssa tekemään olkihimmeleitä ja avatusta oljesta "punomaan" joulupalloja. Jokunen aika sitten törmäsin Internetin ihmeellisessä maailmassa moderniin, mustaan ja muoviseen pillihimmeliin. Tuumasta toimeen ja pillin metsästykseen... aikani etsittyä löysin ohuita mustia pillejä Kuopion Taito Shopista.
Olin jo aiemmin lisännyt www-suosikkeihin Magdan kotona blogin, josta olin bongannut kivan ja aloittelijalle sopivan himmelimallin. Magdan erinomaisella ohjeelle sain väsättyä ensimmäisen pillihimmelini! Toisen "salmiakinmuotoisen" himmelin kokosin Maypop Magazinen ohjeella.



keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Daddy Longlegs ja mummon tuuvinkia

Olen aina pitänyt pitkä- ja ohutjalkaisista lukeista. Joka syksy ensimmäisten kylmien öiden jälkeen lukit hakeutuvat ulko-ovemme ovenpieleen, kuin pyytääkseen päästä sisälle lämpimään. Olen nostanut lukit hellästi tuulikaappimme "talvilaitumelle". Viime viikolla, kylmän yön jälkeen, Fanni oli lähdössä skootterilla kouluun ja huusi minulle ulko-ovelta: "Äiti, neljä lukkia oottaa ovella pääsyä tuulikaappiin! Tiedätkö mitä lukki on englanniksi? No etpä varmaan tiedä, se on DADDY LONGLEGS!"
Daddy Longlegs miten kaunis nimi! 

Lukkirakkauteni syttyi jo koululaisena, kun Haapaniemen kirjastosta lainasin E.B. Whiten Lotta ystäväni kirjan, joka kertoo Valpuri-porsaan ja Lotta-hämähäkin ystävyydestä.

Toinen kiva sana, mutta menneisyydestä on tuuvinki! Eeva-mummon keittiössä ei syöty koskaan muusia, vaan aina tuuvinkia: perunatuuvinkia, porkkanatuuvinkia, hernetuuvinkia... Tänään nostaligisesti paistoin ryynimakkaroita, joiden kanssa nautin perunoita, parsaa ja porkkanatuuvinkia a´la Eeva-mummo.




tiistai 13. lokakuuta 2015

Niin paljon minä rakastan!

Viikonloppu vierähti tuomaritehtävissä Chihuahua ry:n erikoisnäyttelyssä Klaukkalassa. Kahden päivän aikana arvostelin kehässäni 150 kpl pikku-meksikolaista. Erikoisnäyttely on  rotujärjestön päätapahtuma, joka järjestetään kerran vuodessa.

Chihuahua rotuna on minulle tuttu jo 80-luvun alusta, jolloin kesäansioillani sain hankittua pitkäkarvaisen chihupojan Mion alias Amigon. Samaan aikaan silloisen poikaystäväni kotiin muutti myös pk.chihupoika Cheri. Mion elämä päättyi jo pentuna traagisesti krooniseen munuaistulehdukseen, mutta Cheri porskutti terveenä 16-vuotiaaksi asti. Mion kuolemasta järkyttyneenä "harhauduin" pois rodun parista yli 30-vuodeksi, kunnes tyttäreni painostuksesta aloin 2010 katsella uudelleen rotua sillä silmällä, että ehkä meilläkin on joskus taas chihu!

Tässä erikoisnäyttelyssä arvostelin rotuamme ensimmäistä kertaa. Oli ilo saada kehään niin runsas määrä sekä lyhytkarvaisia että pitkäkarvaisia kauniita chihuja. Rodussa on paljon kasvattajia ja rodun ulkomuodonkirjo on suuri: pitkää, pätkää, ilmavaa, matalaa, suurta, pientä, heiveröistä, ronskia, iloista ja arkaa... 
Arvostellessani rotua yksi tärkeimmistä asioista on oikea rotutyyppi. Koiran täytyy olla chihuahua, jos rotutyyppi puuttuu on edessäni vain pieni koira. Oikea rotutyyppi koostuu olemuksesta, ilmeestä, sukupuolileimasta (urosten oltava uroksia ja narttujen narttuja), tasapainosta, koosta, luuston vahvuudesta, sopusuhtaisuudesta, terveestä rakenteesta, terveistä liikkeistä ja oikeasta luonteesta. Rotutyyppiä ei opi vain lukemalla rotumääritelmää, vaan tutustumalla ja tutkimalla rotua kirjoista & internetistä, vierailemalla kasvattajien luona, seuraamalla rotua sekä kotimaassa että ulkomailla. Erikoisnäyttely on hieno tilaisuus nähdä läpileikkaus siitä missä rodussa tänä päivänä mennään.

Arvostelupöydälle nostettiin pentu, jolla oli ihastuttava chihuahuan pää ja ilme. Suuret korvat hörössä se tuijotti tummilla, pyöreillä nappisilmillään pelottomasti minua silmiin, heiluttu häntäänsä ja nuolaisi poskestani.  Kaikennähneelle kukkahattutädille nousi kyyneleet silmiin, niin paljon minä tätä rotua rakastan!

 

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

"Eipä oo kaupunki mulle autoja ostellut!"

Pari viikkoa sitten istuttiin iltaa Esan tuttavan seurassa läheisessä karaokekuppilassa. Samaan pöytään istahti noin nelikymppinen puhelias, hemaiseva pörröpää, jonka kanssa ryhdyin keskustelemaan niitä näitä. Blondi kertoili elämästään lähihoitajaopiskelijana ja yksinhuoltajana. Kertoili aiemmista opiskeluistaan ja alan vaihdoksistaan keskustelun lomassa:
"Juu opiskelin ensin kauppaopistossa, mut ei se ollut ollenkaan mun ala, joten jätin opinnot pari vuoden jälkeen. Sit tulin raskaaksi ja olin vuosia kotona hoitamassa, yksinhuoltajana, lasta. Juu mua alkoi sit kiinnostaa metalliala ja opiskelin amiskassa metallimieheksi... töitä tarjottiin metallisorvaajana, mut enhän mä nyt minnekkään metallia mee sorvaamaan! Töitä olisi ollut Vaasassa, mut miten minä yksinhuoltaja lähen jonnekin Vaasaan, mun turvaverkot ovat täällä Kuopiossa! Nyt sit luen lähihoitajaksi ja meen ensi viikolla työharjoitteluun." Kysyin blondilta hänen ikää ja hän kertoi juuri täyttäneensä 40-vuotta. Kysyin seuraavaksi, missä hän on ollut töissä? "Joo en oo ollut koskaan missään töissä!"  Jopa minä menin vastauksesta sanattomaksi.
Seuraavaksi blondi kertoi asuvansa läheisessä kaupungin vuokratalossa, samassa talossa asuu myös maahanmuuttajaperhe, jolle kaupunki on kustantanut ihan 90-luvun auton. "Eipä minulla oo ollut koskaan varaa niin uuteen autoon, kyllä mamuja paapotaan, mut eipä oo mulle kaupunki autoja ostellut!"
Tässä vaiheessa höyry nousi jo kohisten korvista, kun lausuin seuraavat sanat:"Juu meillä taas on kaksi uudehkoa autoa, asutaan ihan mukavasti uudehkossa omakotitalossa, matkustellaan muutaman kerran vuodessa, mut minulla ja sinulla on se ero, että minä olen ollut TÖISSÄ lähes 30-vuotta ja vielä siinä sivussa elättänyt myös sinut!" Sit blondi lähti tupakalle.
Jotain positiivista tähänkin bloggaukseen:
uudet ihanat keraamiset pannunaluset löytyivät sunnuntaishobbailureissulla.


torstai 30. heinäkuuta 2015

Oi aikoja, oi tapoja!

Luin muutama viikko sitten iltapäivälehdestä artikkelin, jossa ihmeteltiin suomalaisten negatiivista suhtautumista lapsiin. Jutun mukaan Suomi on maailman lapsivastaisin maa.
Parina päivänä jouduin seuraamaan kahden lapsiperheen touhuja aitiopaikalta: toista hotellin aamupalapöydässä, toista kahvilassa ja tulin siihen tulokseen, että syy lapsivastaisuuteen on lasten vanhemmissa ja kasvatuksettomuudessa!
Hotellin aamupalalla viereisessä pöydässä aterioi perhe: äiti, isä ja kolme lasta. Perheen esiteini Leo sai jostain syystä raivokohtauksen; sätti, nimitteli ja kiroili kovaan ääneen. Mitä teki vanhemmat? Äiti katseli nolona, hiljaa lautastaan ja yritti niellä alas munakokkelia, perheen isän NUOLLESSA lautaselta letuilta pudonnutta vadelmahilloa!
Eilen puolestaan nautiskelin iltapäiväkahvia Kuopion keskustan kahvilassa. Viereiseen pöytään purjehti nuoripari ystävänsä ja kahden lapsensa kanssa. Kolmevuotias perheen kullannuppu ramppasi koko ajan pitkin kahvilaa ja lopulta pysähtyi viereeni ja pieraisi samalla huutaen "PIERU TULI!" Mitä tekee viereisen pöydän vanhemmat? NAURAVAT remakalla äänellä ylpeyttä äänessään "kyllä meidän laura-jenna ellinoora aleksandra sitten osaa!"
Join kahvini, puin takin ja pysähdyin perheen pöydän kohdalla... vieläkin vituttaa ettei pierettänyt!





tiistai 14. heinäkuuta 2015

Soossikalloo Kaija-äetin tappaan

Lapsuudenkesät Kallavedellä Keinukalliossa olivat aina aurinkoisia, lämpimiä ja piiiiiitkiä. Kun isän ja äidin kesäloma alkoi, keltaiseen kuplavolkkariin pakattiin kolmen lapsen lisäksi korillinen limpparia, pussi Fazerin parhaita ja suolaa sekä leipää.
Koko kesä syötiin sitä mitä Ahti järvestä meille antoi ja mitä Kaija-äiti Ahdin anneista pöytään loihti...savukalloo, kalakeittoo, suolakalloo, rantakalloo, kalakukkoo, patakukkoo, uunikalloo, halstrattua kalloo, paistettua kalloo, soossikalloo... Kuten arvata saattoi, inhosin lapsena kalaa!
Muutettuani pois lapsuudenkodista, en moneen vuoteen syönyt kalaa.
Vasta nyt, kypsällä iällä, lapsuuden kalaruokamuistot palaavat mieleeni ja usein pirautan Niiralaan äidille ja kyselen ohjetta Kaijan kalaruokiin. Yksi kalaherkku ylitse muiden on soossikala, jota tein tänään Kaija-äetin reseptillä komeasta kuhasta.
Heleppoo ja hyvvee!




maanantai 6. heinäkuuta 2015

Äly ja väläys!

Ihmeellinen on sosiaalisen median maailma!
Aktiivisena koiraharrastajana seuraan alan keskustelu- ja harrastuspalstoja, varsinkin Facebookissa. Voisi luulla, että ihmiset joilla on sama kiinnostuksen kohde pystyisivät keskustelemaan asiallisesti ja toisten mielipiteitä kunnioittaen, menemättä henkilökohtaisuuksiin.
Luulo ei ole tiedon väärtti! Tänään tuli TAAS todistettua yhtä viestiketjua, jossa mukana oli kommentoimassa mm. narsisteja, "lepakoita", vanhuksia, mielisairaita, eläinrääkkääjiä...

Muutamia palstoja seuraamalla on ollut helppo koota lista ihmisistä joiden kanssa en halua olla missään tekemisissä: en livenä, enkä sosiaalisessa mediassa! Valitettavasti heidän kommenttejaan joutuu näkemään ko. koirapalstoilla ja valitettavan usein heillä on "painavaa sanottavaa" asiasta kuin asiasta. Pahinta näissä tyypeissä on se, etteivät he itse huomaa, miten typeriä ovat!

"Kaikki synnymme tietämättöminä,
mutta täytyy nähdä paljon vaivaa pysyäkseen tyhmänä."
— Benjamin Franklin — 
Rauha-vauva toivoo kaikille hyvää tahtoa, rotuun tai ulkomuotoon katsomatta!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Sadepäivän ratoksi

"Sadetta mä kuuntelen joka yltyy vaan..." mutta eipä kuunneltu maanataina, kun sadepäivän ratoksi teimme shoppailukierroksen ostoshelvetti Matkuksen alessa. Tarkoitus oli ainoastaan kierrellä ja katsella tarjontaa sillä aikaa, kun Fanni kierteli vaate- ja kenkäkauppoja.
Näkinpolun hankintalistalla on ollut pitkään kevyt, pienehkö jakkara eteisaulaan. Sopivaa ei ole tielle sattunut, mutta nyt kun näimme Pentikin Fuji-jakkaran totesimme sen tyydyttävän molempien "eteisjakkaramakua".

Pentikin alesta ostoskärryyn napattiin myös vaaleansiniset brodeeratut Hortensia tyynynpäälliset. Tyynynpäällisillä ja muilla teksitiileillä on kiva vaihdella kodin ilmettä helposti ja edullisesti.




Sunnuntain kirppiskierrokselta löytyi painava valurautainen mortteli kuudella eurolla! Ei paha!


perjantai 19. kesäkuuta 2015

Olipa kerran pieni mäyräkoirapoika...

Yli kymmenen vuotta sitten syntyi pienessä kotikennelissä rakastavalle ja huolehtivalle mäyräkoiraäidille viisi mustaa mäyräkoiravauvaa. Emon ja kasvattajan hellässä huomassa pennut varttuivat, kasvoivat ja muuttivat uusiin huolella valittuihin koteihin. Uusi elämä maailmalla alkoi ja aikanaan mäyräkoiravauvoista varttui uskollisia perheenjäseniä. Vuosia kului ja pennut pärjäsivät hyvin maailmalla.

Eräänä päivänä pienen mustan mäyräkoirapojan maailmaan ilmestyi tumma pilvi mäyräkoirahalvauksen muodossa. Pienen mäyräkoirapojan onneksi uusi ihmismamma oli valmis hoitamaan hänet kuntoon; muuta vaihtoehtoa ei edes ajateltu. Aikaa kului, perheeseen muutti uusia koiria, mutta pieni mäyräkoirapoika pysyi edelleen mamman rakkaana sohvachampionina.
Vuodet ovat vierineet ja pienen mäyräkoirapojan elämä on mamman huolenpidon ja päättäväisyyden ansiosta pysynyt hyvänä ja elämisen arvoisena. Koskaan uusi mamma ei ole syyttänyt tai valittanut kasvattajalle pienen koiran kohtaloa. Yhdessä ollaan mietitty, mikä milloinkin olisi parasta pienelle mustalle mäyräkoirapojalle.

Elämä jatkuu, toivon pienelle mustalle luppakorvalle useita onnellisia vuosia rakastavan mamman huomassa. Sen pituinen se.




Sitoutua niin syvästi,
että muuttuu pohjattomaksi.
Puristaa niin lujasti,
että muuttuu rajattomaksi.
Rakastaa niin mielettömästi,
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

     -Tommy Tabermann-   



Kuvassa pieni mäyräkoirapoika nauttii kesästä. Kuvaajana mamma.      

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kieloja mummolta!



Bändi-mummon kuolemasta on kohta vuosi aikaa. Vuosi sitten juhannuksen aikaan sirottelin mummon tuhkat takapihan metsään ajatuksin: ehkä ensi kesänä paikalla kasvaa entistä enemmän valkoisia kieloja, kuin tervehdyksenä rakkaalta mummolta.
Tänään keräsin tuoksuvan kimpun kieloja, takapihamme valkoisesta kielomerestä...vieläkin mummoa ikävä.
Yritin muistella tuota viimeistä päivää Bändin elämässä, mutta tuo raskas aika on pyyhkiytynyt pois mielestäni, muistan päivästä vain sen kuinka auto nouti pienen käärön Ainoani-tuhkaamoon.


Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
- Eeva Kilpi -


lauantai 6. kesäkuuta 2015

Niin muuttuu maailma Krisseseni!


Sisukkuus, ahkeruus ja rehellisyys ovat adjektiiveja jotka liitetään suomalaiseen kansaan ja suomalaisten hyveisiin. Aleksis Kivi kirjoitti jo 1800-luvulla kirjassaan Nummisuutarit "niin muuttuu maailma Eskoseni!" Lause tuli mieleeni, kun sain muutama tovi sitten kaksi valhetta päin naamaa!
Luulen, että arvomme on heitetty romukoppaan ja tilalle ovat tulleet adjetiivit ahneus, häikäilemättömyys ja epärehellisyys.

Onni ja pelastus, että itse voi vielä valita seuransa ja omat toimintatapansa. Nämä valepukit voivat siis viettää aikaansa kaltaistensa joukossa, sen he ovat ansainneet!



maanantai 18. toukokuuta 2015

Pihapiiri

Usein Näkinpolun aamiaispöytään katetaan Iittalan Primavera sarjan kukikkaat kahvimukit. Mukin muotoilu ja ohut posliini ihastuttavat kauneudellaan, lisäksi kupista on todella miellyttävä nauttia kuumaa juotavaa. Viikonlopun "shoppailusamoilun" tuloksena Kuopion keskustassa löysin Sokoksen hyllystä Arabian uuden Pihapiiri-sarjan. Pihapiirin mukin muoto ja malli on juuri tuo samainen Primavera!
Siispä kuppi kassalle ja kassiin. Toivottavasti saamme tulevaisuudessa Pihapiiriin uusia ihania kuoseja... vaikka Esan mielestä kaapit ovat pullollaan mukeja ja kuppeja.
Mitä miehet muka kupeista ja niiden tarpeellisuudesta tietävät...

perjantai 15. toukokuuta 2015

Aika on eron ja jäähyväisten

Vuodenvaihteen muutokset työpaikkamme organisaatiossa sai aikaan muutoksia myös minun työnkuvassa. Muutoksien myötä on aika siirtyä uuteen aikaan ja uuteen työpisteeseen. Microkadun s-siipi vaihtuu Microkadun "länsisiipeen" eli kauas aiemmasta ihanasta, tutusta työyhteisöstä, yhteisöstä jonka kanssa olen uurastanut lähes 10-vuotta useassa eri toimipisteessä ja useiden työkavereiden kanssa.
Vietimme keskiviikkona työpaikalla keväänjuhlaa ja ihanat työkamut muistivat yllätyksenä minua kera liikuttavan Power Point-esityksen ja ah niin ihanan lahjan. "Jotenkin" työpaikalla tiesivät, että Krissen heikko kohta ovat kukat, suklaa ja skumppa.
Kiitos ihanat, onneksi voimme sanoa näkemiin eikä hyvästi!

Tommy Tabermannin runon siivin,kiitos menneistä vuosista.

Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Keijun koti

Surffailin talvi-iltana netissä ja silmiin sattui hieno idea, miten hyödyntää rikki menneet kukkaruukut "särkyneen ruukun puutarhaksi". Tallensin silloin tuon www-sivun suosikkeihin ja muutama viikko sitten torstain siivoustuokion pölyjenpyyhintäsessiossa käteeni sattui lapsuudenystävältä lahjaksi saatu pikkuruinen tinakeiju. Tälle keijulle täytyy rakentaa oma minipuutarha särkyneeseen ruukkuun. Nyt pieni tinakeiju asustaa puutarhassamme omassa pienessä puutarhassaan. Luulen, että loppukesällä keijun puutarha kukoistaa!


torstai 30. huhtikuuta 2015

Kesäkumit

Aurinko paistaa ja vettä sattaa taitaa tulla kesä... niin luulin, kun varasin ajan Pirkolle kesärenkaiden vaihtoon viime viikolla. Edellisenä iltana pyörittelin kesäkumit autotallista Pirkon takakonttiin, mutta unohdin ottaa pölykapselit mukaan.
Aamulla hurruuttelin Kuopion Saarijärvelle tuttuun rengasliikkeeseen ja saapastelin kassalle viemään avaimia. Kassalla istuskeli harmaatukkainen setä, joka otti vastaan avaimet ja jolle aloin selostaa unohtaneeni pölykapselit kotiin. Tuona aamuna muisti kuitenkin teki tepposet enkä muistanut mitkä ne olivat.
"Joo ja sitten minulta unohtui kotiin ne ne ne...lämyskät."
"Niiiiin... mitkähän lämyskät?"

"No ne lämyskät jotka työnnetään renkaisiin."
"Nyt en kyllä ymmärrä...lämyskät?"
"Sellaiset metalliset lätkät."
Silloin takahuoneessa aamukahvilla ollut haalaripukuinen autonasentaja huikkasi:
"Rouva tarkoittaa varmaan pölykapseleita!"


Tänään, vappuaattona, Pirkko oli saanut mukavan lumihunnun, joten talvikumit olisivat vielä olleet tarpeen.





tiistai 7. huhtikuuta 2015

Naiseuden sietämätön keveys!

Välillä kyrsii olla nainen!
Lähes "sukupuoleton", huoleton lapsuuden olotila päättyi teini-iässä, kun ensimmäiset kuukautiset järkyttivät teinin elämää. Kaiken kukkuraksi Eeva-mummoni kutsui kuukautisia vaatteelisiksi, sana jota inhosin sydämeni pohjasta. Lisäksi aina, jos olin huonolla tuulella tai mahaani koski äitini kysyi: "onko sinulla ne yhet hommat?" ja sekös otti pattiin vielä enemmän.
Seuraava naiseuden ihana etappi oli e-pillerit ja 10 lisäkiloa! Vaan pientä oli 10 lisäkiloa raskauden tuomaan 20 lisäkiloon verrattuna. Kaupanpäälle tuli vielä raskausarvet ja suonikohjut sekä yksi numero lisää kengännumeroon... tämä toistui kohdallani siis kaksi kertaa!
Muutaman, lähes seesteisen vuoden jälkeen, kimppuuni ovat hyökänneet kuumat aallot ja itkuherkkyys. Nyt silmistä puskee kyyneltä, jos Johanna Kurkela laulaa Ainutlaatuisen, jos norsuäiti hylkää poikasensa, jos norsuäiti hoitaa poikastaan, jos koiria kohdellaan julmasti, jos koiria kohdellaan hellästi, rakkauselokuvat, eläinelokuvat, eläinohjelmat jne.
Viereisessä kuvassa minua ei kyrsi, mutta jotakin toista kyrsii... positiivista kuvassa on myös se etten itke!
 
 

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kevättä kohti pom pom!


Sawon hiihtolomaviikko vetelee viimeisiään. Itse uurastin töissä koko viikon, paitsi tänään perjataina pidin vapaapäivän. Viikko on ollut lauha, harmaa ja loskainen. Muistikuva lapsuuden hiitolomista on juuri sama...sadetta ja harmaata...
Hiitolomaviikolla 5.3. 27-vuotta sitten, 27 tunnin uuvuttavan synnytyksen jälkeen minusta tuli pienen Wille-pojan äiti. Miten nopeaan vuodet ovat vierineet ja pienestä pojasta on kasvanut aikuinen mies. Mies maailmalle, mutta ikuinen pikkupoika minulle. Rakastan!

Harmauden keskellä kimppu tulppaaneja ja askartelemani silkkipaperiset pom pomit ovat kuin lupaus keväästä. Pakko olla!


perjantai 20. helmikuuta 2015

"Rakastettu johtaja"

Toissa iltana olimme palaamassa Fannin kanssa keskustasta autolla kotiin Näkinpolulle. Tapansa mukaan hän käänsi radiosta mieluisan kanavan ja raplasi vielä nupit kaakkoon. Toosasta pauhasi ilmoille korvia raastavaa räppiä ja korvia raastavan kovaa!
"Ihan H I R V E E T Ä! Tätä vois hyvin käyttää vankileirillä kidutuskeinona!" mainitsin talon teinille ja käänsin ääntä pienemmälle. Fanni vastasi rauhallisesti: "Pohjois-Koreassa vangeilta avataan silmät apposen auki tulitikuilla ja sit niille näytetään SUN kuvaa, vesikidutuskin on lastenleikkiä sen rinnalla!" UGH Rakastettu johtaja on puhunut!

Kuvassa The Boss noin 10-vuotta sitten.


perjantai 30. tammikuuta 2015

Sinua sinua rakastan!

Keskiviikkona juhlittiin avioliittomme tinahäitä. Juuri kun juhlahumusta oli selvitty, elämääni astui uusi rakkaus! Pitkäaikainen unelmien ja haaveiden kohde: pehmeänahkainen, vaalea, siro, balettitanssijan lailla pyörähtelevä Eamesin klassikko Lounge-tuoli.
50-luvun yksinkertainen, siro ja kaunislinjainen huonekalumuotoilu jaksaa ihastuttaa minua yhä uudelleen ja uudelleen.

Eilen Näkinpolulta siivottiin viimeiset joulunrippeet varastolaatikkoon ja olohuone pukeutui vaihteeksi tummansiniseen. Pentikin Kanerva-tyynynpäälliset toivat mukavasti ryhtiä vaaleaan sohvaan. Alli ja Inkeri testasivat Kanervat ja siirtyivät pikkuhiljaa tuttuun ja turvalliseen Kivi-tyynyyn. Alla kuvat rakkaista tyynytestaajista.



lauantai 3. tammikuuta 2015

Sydän paikallaan

Myönnän, että ex-mieheni oli oikeassa sanoessaan minulle erottaessaan minut pitkästä liitostamme yhden lauseen: "Toivon, että sinäkin joskus huomaat, että tein tämän ratkaisun molempien puolesta." Tuolloin lause kuulosti minusta naurettavalle ja absurdille!
Tuosta lauseesta on kulunut yli 13-vuotta ja totta on ollut joka sana. Ilman tuota eroa, olisin jäänyt paitsi niin paljosta rakkaudesta, välittämisestä ja ystävyydestä!
28.1.2015 tulee 10-vuotta täyteen onnellista avioliittoa. Kiitos niistä onnellisista vuosista kuuluu aviomiehelleni. Miehelleni, joka jaksaa kuunnelle illasta iltaan Johanna Kurkelaa, innostua koiranäyttelyistä, taputtaa minun karaokelauluille, ostaa leluja minun koirille, hieroa illalla hartioitani, siivota torstaisin, tehdä minun lempiruokaa ja kaataa lasiin kuohuvaa tai punaista!

Johannalla on tähänkin oikeat sanat laulussa Sydän paikallaan
"Sydän paikallaan sinulla on
 sitä toivoo vaan,

 että saat palkinnon,
 että jaksat odottaa
 sitä yhtä ja ainoaa oikeaa
 jolla myös sydän on paikallaan.

 Hän saa maailmas vaihtumaan uuteen,

 talven tilalle toukokuun.
 Hän saa sut uskomaan tilaisuuteen
 Hän saa lähtemään seikkailuun..."


Tänään lautasella oli ihanaa pasta bolognesea kera tuoreen leivän.

Onni on SE OIKEA aviomies!