Sadepäivän ratoksi

"Sadetta mä kuuntelen joka yltyy vaan..." mutta eipä kuunneltu maanataina, kun sadepäivän ratoksi teimme shoppailukierroksen ostoshelvetti Matkuksen alessa. Tarkoitus oli ainoastaan kierrellä ja katsella tarjontaa sillä aikaa, kun Fanni kierteli vaate- ja kenkäkauppoja.
Näkinpolun hankintalistalla on ollut pitkään kevyt, pienehkö jakkara eteisaulaan. Sopivaa ei ole tielle sattunut, mutta nyt kun näimme Pentikin Fuji-jakkaran totesimme sen tyydyttävän molempien "eteisjakkaramakua".

Pentikin alesta ostoskärryyn napattiin myös vaaleansiniset brodeeratut Hortensia tyynynpäälliset. Tyynynpäällisillä ja muilla teksitiileillä on kiva vaihdella kodin ilmettä helposti ja edullisesti.

Sunnuntain kirppiskierrokselta löytyi painava valurautainen mortteli kuudella eurolla! Ei paha!

Olipa kerran pieni mäyräkoirapoika...

Yli kymmenen vuotta sitten syntyi pienessä kotikennelissä rakastavalle ja huolehtivalle mäyräkoiraäidille viisi mustaa mäyräkoiravauvaa. Emon ja kasvattajan hellässä huomassa pennut varttuivat, kasvoivat ja muuttivat uusiin huolella valittuihin koteihin. Uusi elämä maailmalla alkoi ja aikanaan mäyräkoiravauvoista varttui uskollisia perheenjäseniä. Vuosia kului ja pennut pärjäsivät hyvin maailmalla.

Eräänä päivänä pienen mustan mäyräkoirapojan maailmaan ilmestyi tumma pilvi mäyräkoirahalvauksen muodossa. Pienen mäyräkoirapojan onneksi uusi ihmismamma oli valmis hoitamaan hänet kuntoon; muuta vaihtoehtoa ei edes ajateltu. Aikaa kului, perheeseen muutti uusia koiria, mutta pieni mäyräkoirapoika pysyi edelleen mamman rakkaana sohvachampionina.

Vuodet ovat vierineet ja pienen mäyräkoirapojan elämä on mamman huolenpidon ja päättäväisyyden ansiosta pysynyt hyvänä ja elämisen arvoisena. Koskaan uusi mamma ei ole syyttänyt tai valittanut kasvattajalle pienen koiran kohtaloa. Yhdessä ollaan mietitty, mikä milloinkin olisi parasta pienelle mustalle mäyräkoirapojalle.

Elämä jatkuu, toivon pienelle mustalle luppakorvalle useita onnellisia vuosia rakastavan mamman huomassa. Sen pituinen se.

Sitoutua niin syvästi,
että muuttuu pohjattomaksi.

Puristaa niin lujasti,

että muuttuu rajattomaksi.

Rakastaa niin mielettömästi,

ettei mikään enää

ole vailla merkitystä

     -Tommy Tabermann-   

Kuvassa pieni mäyräkoirapoika nauttii kesästä. Kuvaajana mamma.      

Kieloja mummolta!

Bändi-mummon kuolemasta on kohta vuosi aikaa. Vuosi sitten juhannuksen aikaan sirottelin mummon tuhkat takapihan metsään ajatuksin: ehkä ensi kesänä paikalla kasvaa entistä enemmän valkoisia kieloja, kuin tervehdyksenä rakkaalta mummolta.
Tänään keräsin tuoksuvan kimpun kieloja, takapihamme valkoisesta kielomerestä...vieläkin mummoa ikävä.
Yritin muistella tuota viimeistä päivää Bändin elämässä, mutta tuo raskas aika on pyyhkiytynyt pois mielestäni, muistan päivästä vain sen kuinka auto nouti pienen käärön Ainoani-tuhkaamoon.

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajaksi heidän ylleen.

- Eeva Kilpi -

Niin muuttuu maailma Krisseseni!

Sisukkuus, ahkeruus ja rehellisyys ovat adjektiiveja jotka liitetään suomalaiseen kansaan ja suomalaisten hyveisiin. Aleksis Kivi kirjoitti jo 1800-luvulla kirjassaan Nummisuutarit "niin muuttuu maailma Eskoseni!" Lause tuli mieleeni, kun sain muutama tovi sitten kaksi valhetta päin naamaa!
Luulen, että arvomme on heitetty romukoppaan ja tilalle ovat tulleet adjetiivit ahneus, häikäilemättömyys ja epärehellisyys.

Onni ja pelastus, että itse voi vielä valita seuransa ja omat toimintatapansa. Nämä valepukit voivat siis viettää aikaansa kaltaistensa joukossa, sen he ovat ansainneet!