Dipatut hyasintit

Vuoroani odotellessa Aseman kukkakaupassa bongasin joulukukkahyllyltä ihmeellisen amarylliksen. Tuo punainen ritarinkukka seisoi pelkän valkoisen mukulansa varassa! Kauppias kertoi, että amaryllis kasvatetaan kokonaan ilman vettä ja multaa. Sipuli oli vahattu päältä, jolloin sipuli ei nahistu huoneilmassa ja sen voi asettaa sellaisenaan pöydälle.
Apropoo! Toimii varmaan myös hyasintilla, kai... joten tänään dippasin sinisen hyasintin sipuleita valkoisessa vahassa. Nyt vaan odotellaan ja ihmetellään.

Kalkkunan kaulaa vai sisäfilettä?

Joka aamu ennen töihin lähtöä annan koirille muutaman "kotiinjäämismakupalan". Eipä siis ihme, että nakkaan kauppareissulla ruokakärryyn paketin jos toisenkin; keksejä, puruluita, pururullia, puristeluita, kuivakalaa, kuivalihaa jne...jne...jne... 

Alkuviikosta pysähdyin jälleen Prisman koiravälikön herkkuhyllyn kohdalle valikoimaan makupaloja karvaisille rakkailleni. Tällä kertaa jäin vertailemaan herkkupalojen kilohintoja ja olin pudota pyrstölleni! MITÄ VEETÄ: kuivat kalkkunan kaulat kilohinta YLI 50€! Kuivalihapallerot 50€ kilo! Sonninsuti (pätkitty, kuivattu sonnin siitin)kilohinta vajaa 50€!

Tästedes ruokakärryn nokka kannattaa suunnata lihaosastolle ja vaihtaa makupalat naudan sisäfileeseen, jonka kilohinta kieppuu 40€ korvilla. Jep jep tämähän on silkkaa säästöä!

Tip ja tap

Musta, märkä, tuulinen syksy, marraskuu kääntyi jo loppupuolelle. Tänään, niin kuin lähes aina lauantaisin, kurvasin keskustaan päiväkahville. Samalla reissulla pyörähdin lempiliikkeissäni katsomassa mitä uutta on hyllyihin ilmestynyt. Huomaa, että joulu lähestyy, kun kaupat pursuavat joulutavaraa. Vuosien varrella joulukoristeita on kerääntynyt jo aikamoinen määrä, mutta joskus vielä löytyy jotain ihanaa, jonka haluaa itselleen. Tämän lauantain löytö oli somat valkoiset tuikkutalot, joista rakensin kaapin päälle tuikkurivitalon. Valoa elämään!

Viikon päästä juhlitaan firman pikkujoulua! Nämä coolit korkkarit korkataan silloin... Tip tap tip tap...sitä odotellessa.

Vaarallisia tuliaisia!

Jo vuosien ajan on ollut "muodissa" pelastaa hylättyjä koiria ja kissoja ulkomailta Suomeen lihavempien lihapatojen ääreen. Maailmaa kierrellessä olen törmännyt toreilla ja turuilla surkeissa olosuhteissa, pienien häkkien vankeina suloisia koiranpentuja, jotka tummilla silmillään, häntäänsä heiluttaen ottavat kontaktia ihmiseen joka antaa niille edes vähän huomiota. Yhtä monta kertaa olisin halunnut ostaa pennun ja tuoda mukanani Suomeen. Onneksi aina järki on voittanut tunteet!

Valitettavasti tällä auttamisella voi olla myös musta kääntöpuoli! Epämääräisistä olosuhteista rahdatut eläimet saattavat sisältää ikävän yllätyksen: vaarallisen sisäloisen tai vakavan tarttuvan taudin! Reilu vuosi sitten uutisoitiin Norjassa hengitysteissä elävästä loisesta (Linguata serrata)joka oli löydetty Norjaan Romaniasta tuodusta kulkukoirasta. Ko. parasiitti voi tarttua myös ihmiseen. (Lähde NRK)

Hyvät eläinrakkaat ihmiset, jos haluatte auttaa ulkomaisia kulkukoiria tai löytöeläimiä, auttakaa niitä niiden omassa kotimaassaan! Tukekaa paikallisia eläinjärjestöjä ja löytöeläinkoteja. Samalla voitte tietämättänne estää kotimaan eläimiä ja jopa ihmisiä saamasta ikävää loista tai tarttuvaa tautia. Kaikkia ja kaikkea ei voi auttaa ja pelastaa. Sillä summalla jonka laitatte yhden koiran tuontikuluihin, voisitte parantaa kymmenien koirien hyvinvointia eläimen kotimaassa.

Espanjan surulliset kasvot! Kuva viime keväältä.

Tissit

Torstaiaamuna istuin keittiön pöydän ääressä lukemassa lehteä ennen töihin lähtöä, niin kuin teen joka ikinen arkiaamu. Tyttäreni, lähes 14-vee, istui vastapäätä juomaan aamun moccachinoaan ja aikansa istuttuaan tokaisi:
"Aika antava on tuo sinun puserosi kaula-aukko."
Nostin katseen tyttäreeni ja vastasin:
"Niin miks ei? Tykkään mun tisseistä."
"Joo, mut kun ne on 'vähän' riippuvat..." sain vastauksesi.
"Joo siksi niistä pidänkin! Olen ruokkinut niillä kaksi rakasta lastani. Vieläkin nään silmissäni pienen vauvan joka ahnaasti tarttuu rintaani, pitää siitä kiinni kaksin käsin ja kuulen ahnaan imemisen. Kohtaan vauvani luottavan katseen ja elämänikuinen side häneen on luotu, sidottu kiintymyksellä ja äärettömällä rakkaudella."

Tyttäreni huokaa ja luo minuun säälittävän katseen...
Toivon, että myös hän saa aikanaan tuntea tuon saman äärettömän rakkauden, jonka vain lastaan rakastava äiti voi tuntea!

PS: Hyvää isänpäivää rakastavat isät!

Ikuisuusprojekti on loppu!

Lähes ikuisuuden kestänyt "uudet tuolit keittiöön -projekti" on saatu päätökseen! Ihastuin jo vuosia sitten Eamesin DSW-tuoleihin. Mottoni "jos ei saa sitä mitä haluaa, voi hyvin tyytyä entiseen", piti jälleen kerran paikkansa. Vuosien odotus oli näiden tuolien arvoista! Laatikko laatikolta nämä kaunokaiset putkahtelivat laatikoista keittiön lattialle. Aiemmin hankittu Airisto kierrätystiikkinen ruokapöytä sai parikseen täydelliset tuolit.

Sanotaan, onnistuja on hän joka pitää kiinni vanhasta niin kauan, kun se on hyvää ja tarttuu kiinni uuteen heti, kun se on parempaa. Joo, kyllä kyllä...tunnen olevani todellinen onnistuja!

PS: Uusi unelma odottaa jo täyttymystään... vielä minä sen joskus saan...

Kartiot ja hopeista toffeeta

Luurailu sisustusliikkeissä on yksi tapa tappaa aikaa, kun odottelen Fannia nyrkkeilyharjoituksista. Usein lompsin Kodin Ykkösen käytäviä ja katselen mitä uusia ihanuuksia on tullut kaupan hyllyihin. Samalla kertaa tsekkaan tietysti kaikki alelaarit ja alehyllyt.
Ja TA-DAAA tänään poistokorista löytyi Kaj Franckin Kartio-sarjan ohuen ohuet juomalasit (värinä vaalea harmaa). Hintaa näillä kaunottarilla oli ainoastaan 3,50 €/kappale. Koriin sujahti useampi laatikko!
Samaa Kartio-sarjaa keräsin koboltinsinisenä jo 90-luvun alussa. Silloin joka kuukausi palkkapäivänä ostin kaksi sinistä Kartio-lasia ja kartutin Iittalan lasikokoelmaani sekä pienillä että suurilla Kartioilla. Nuo siniset lasit ovat vieläkin meillä jokapäiväisessä käytössä. Kartion Franck suunnitteli Iittalalle 1958. Puristelasinen Kartio-sarja on oiva esimerkki kestävästä muotoilusta.
Kassalla silmiini osui toinen "klassikko": uudelleen henkiin herätetty Hopea Toffee. Samaa toffeeta mässytettiin lapsena suu mustana, silloin toffeen muoto oli vain erilainen; pitkä ja litteä. Musta toffee oli pakattu ensin valkeaan vahapaperiin ja päällä oli metallinhohtoinen kääre. Sama toffee eri paketissa, mutta onneksi vanha tuttu maku oli tallella!
PS: IIIIIK! Ne DSW-tuolit luvattiin toimittaa jo ensi perjantaiksi! IIIIIK mulla on silloin JOULU!