Mummo meni mustikkaan...

Ei nyt ihan mummo, mutta Näkinpolun isäntä tilasi Kuopion Lähiruokarengas REKOlta laatikollisen metsämustikkaa. Lapsuuteni kesän inhokkitapahtumia olivat mustikkametsään marssiminen! Keräsin mustikoita poimurilla pieneen koriin ja AINA jossain vaiheessa kaaduin ja marjat lensivät kaaressa takaisin mättäälle. Itkuhan siitä tuli ja Ville-isä poimi lopulta marjavasuni täyteen mustikoita. Mustikat keräsin mummolle, joka antoi niistä vähän taskurahaa.
Nyt laatikollinen metsän "sinistä kultaa" livahti pakkaseen, mutta yhdestä litrasta leivoin, vanhaan malliin, pellillisen mustikkapiirakkaan pullapohjaan. Näkinpolun asukkaiden suut olivat ihanasti illalla mustikasta siniset.

Aamupäivän kirpparikierroksen aarre oli uusi, ISO, valkoinen ja käsin virkattu torkkupeitto. Hintaa tällä ihanuudella oli vain 15€. Eihän tuolla hinnalla saa edes lankoja!

Ballerinoja ja pandoja

Viiden viikon kesäloma alkoi...yllätys, yllätys...sateisena ja koleana! Makoiluun kyllästyneenä näpräsin Musiikkikeskuksen työhuoneen viihdykkeeksi ja somisteeksi paperiballerinoja. Ohjeen löysin HANDIMANIAN web-sivulta. Muutin ohjetta sen verran, että tein ballerinan Darwi-massasta. Mitähän kaikkea sitä ehtii tehdä, jos koko loman ajan sataa?

Loman kunniaksi Näkinpolun makuukamariin vaihdettiin uudet Finlayson Ajatus pussilakanat. Lakanat olivat tuomarilahja Chihuahua ry:n erikoisnäyttelystä. Nyt passaa sateen ropinaa kuunnella pandapesässä!

AINOani!

Keväällä rankkasateessa ajellessani Etelä-Suomeen treffaamaan Inkeri-morsion kanssa Alvari-sulhoa mielessäni siinsivät suloiset chihuvauvapallerot, joita keskikesällä pääsisimme lulluttelemaan. Aikaa kului ja Inkerin vatsanseutu kasvoi vähä vähältä isommaksi ja isommaksi. Odotusvuorokausilla 56 röntgen näytti kahta isoa pentua, joiden syntymää innolla jäimme odottelemaan. Vuorokausia kului ja kasvattajaa piinaavat loppupäivät kuluivat mammaa ja synnytystä kytätessä. 61.raskausvuorokausi alkoi Inkerin rauhattomuudella ja petaamisella. Välillä levättiin ja taas pedattiin, kunnes keskiyöllä alkoivat ensimmäiset työntöpoltot. Inkeri teki kovasti töitä, mutta tulosta emme saaneet aikaiseksi, joten aamuyöllä Pirkon keula kohti päivystystä ja apua hakemaan eläinlääkäriltä.
Eläinlääkäriasema Tuhatjalassa ystävällinen ja taitava eläinlääkäri Üllar Siir avusti ensimmäisen pennun maailmaan alateitse, narttupentu painoi 182g. Toista pentua emme saaneet ulos, joten edessä oli keisarileikkaus ja tuloksena kohtuun jo aiemmin kuollut soopeli urospentu, painoa 210g!
Inkeri-mamman loppusynnytys oli kasvattajan painajainen! Onneksemme eläinlääkäripäivystyksen ammattilaiset hoitivat synnytyksen ja leikkauksen mallikkaasti. Keskipäivällä pääsimme kotiin toipumaan ja sitä ainoaa ainokaista chihuahua-vauvaa hoitelemaan!
Nyt kopassa tuhisee lähes viikon vanha AINO alias Te-Bii's Betty Boop.