Mummo oli virtuoosi tekemään ruokaa! Siispä joulupöytä notkui toinen toistaan ihanampia joulunajan herkkuja. Lapsena näitä joulun perinteisiä ruokia ei arvostanut ja oli tuskaa odottaa aikuisten ruokailun loppumista, kun sen jälkeen tiedossa oli joululahjojen avaaminen.
Yksi ainoa ruokalaji joulupöydässä, jota odotin innolla, oli jälkiruoka jota Bertta-mummo kutsui LUMMAKREEMIKSI! Lummakreemi oli paksua luumukiisseliä, johon mummo oli ostanut isoja, kivellisiä luumuja Kuopion kauppahallista. Pyöreät, pullukat luumut olivat lapsen nyrkinkokoisia ja kanelilla maustettu kiisseli maistui taivaalliselle paksun, lähes voiksi vatkatun kuohukerman kanssa.
Tänään Bertta-mummon lummakreemin innoittaman kattilassa porisi perinteinen luumukiisseli, jota tarjosin paksun kuohukerman kera.
Luumukiisseliä lusikoidessa ja Bertta-mummoa muistellessa, tunsin kiitollisuutta myös tästä ihanasta joulumuistosta.
