Sopivasti ihana: kesäkuuta 2013

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Särkynyt sydän

Eilen TV 1 esitti BBC:n dokumentin Sairaaksijalostettu paras ystävä? Ohjelma oli jatkumoa v. 2008 esitetylle dokumentille sairaiksi jalostetuista rotukoirista. Koiria harrastavana ja koiria rakastavana ihmisenä nämä kyseiset ohjelmat saivat kyyneleet valumaan poskilleni.

Tiedän, tiedän: dokumentit on tehty varsin provokatiivisesti ravistelemaan ja herättämään ihmisissä negatiivisia tunteita koiranjalostusta kohtaan. Tiedän, että kaikki ei ole aivan noin musta-valkoista mitä ohjelmissa esitetään. MUTTA ehkäpä tämä on ainoa keino saada muutosta aikaan roduissa, joissa esiintyy vakavia perinnöllisiä sairauksia ja äärimmilleen vietyjä rotupiirteitä.

Vanha sanonta rapatessa roiskuu, pätee myös koirankasvatuksessa. Kun ollaan tekemisissä elävien olentojen kanssa ei koskaan voi etukäteen tietää varmuudella mitä pentulaatikosta putkahtaa ulos! Kukaan kasvattaja, eikä mikään testi maailmassa voi estää tai tietää sitä tuleeko syntyvään pentueeseen sairautta, mutaatioita, kehityshäiriöitä jne.

Haluaisin naivisti uskoa, että kaikki kasvattajat ovat valmiita tekemään uhrauksia ja työtä sen eteen, että syntyvä koiranpentu saisi hyvän ja terveen elämän. Valitattavasti näin ei suinkaan aina ole! Joillekin kasvattajille tai uroksen omistajille määräävin tekijä koirankasvatuksessa on raha tai menestyminen näyttelyissä. Nämä kasvattajat ovat valmiita uhraamaan ahneuden tai menestyksen alttarille meidän uskollisimman ja viattomimman ystävän!

Nämä Lorenzin sanat tulivat taas mieleeni, kun surullisena seurasin yhden ihmisen "uskollisuutta"!

torstai 20. kesäkuuta 2013

Ei riitä että voittaa, toisten täytyy hävitä...

Koiranäyttelyn alkuperäinen tarkoitus oli edistää rotukoirien jalostus- ja kasvatustyötä. Näyttelyssä rotukehässä on kaksi eri osiota: 1. laatuarvostelu, jossa "kilpaillaan" rotu-määritelmän kanssa eli tuomari arvioi miten paljon koira muistuttaa rodusta kirjoitettua ideaalia kuvausta ko. rodusta sekä 2. kilpailuarvostelu, jossa saman rodun koirat kilpailevat keskenään rotunsa paremmuudesta.

Kaikki tietävät miten ihanaa on olla paras, voittaa se ensimmäinen palkinto, olipa sitten kyseessä koulun pallonheittokisa tai kansainvälinen koiranäyttely. Me koiranäyttelyitä harrastavat ihmiset käymme koiranäyttelyissä kilpailemassa juuri siitä ensimmäisestä palkinnosta, parhaan koiran tittelistä tai ainakin näin pitäisi olla!

Jo vuosia sitten törmäsin AINA SAMA KOIRA VOITTAA -ilmiöön! Yhdessä aiemmin harrastamassani rodussa, jopa mietittiin keinoa miten estää yhden voitokkaan ja kauniin koiran osallistuminen ja pärjääminen rodun vuotuisessa näyttelykoirakilpailussa.

Ja sama ilmiö tuntuu valitettavasti vain jatkuvan. On pöyristyttävää syyllistää näyttelyharrastajaa siitä, että hän ilmoittaa kauniin koiransa useaan näyttelyyn, koska haluaa koiransa voittavan KILPAILUSSA! Kilpailuun mennään voittamaan, ei nurisemaan siitä, että toisella on parempi koira!
Mitäpä jos seuraavien olympialaisten alla suomalaiset juoksijat pyytäsivät Afrikan poikia ja tyttöjä jäämään kotiin, jotta myös meidän juoksijoilla olisi mahdollisuus kahmia mitaleita, kuulostaako kornilta? Itse en osaisi iloita voitosta, joka on saavutettu sillä, että kilpakumppaneita on pyydetty jäämään kotiin!

Tärkeintä ei siis ole voitto, vaan reilu voitto!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Lounastuulen laulu

Kaksi työpäivää viikossa Kuopion Musiikkikeskuksessa, mahdollistaa helpon lounastamisen Kuopion lounaspaikkojen "kunkussa" Ravintola Urbanissa.

Tänään 10 € hintainen lounas koostui seuraavista herkuista: alkuun inkivääri-bataattikeittoa & päivän salaattia ja mallasleipää, pääruokana lohta, varhaisperunaa sekä sipulimaitoa ja jälkiruokana mansikkaa ja seljankukkaa kera kahvin.

Annokset ovat esteettisesti kauniita ja sopivankokoisia. Tämän päivän lohi oli mehukas ja kerrankin sopiva suolainen! Mikään ei ole pahempaa kuin suolaton kala... paitsi sushissa.

Urban tarjoaa herkkujen lisäksi myös silmänruokaa... siellä ne yhä seivovat DSW-tuolit... ne joita Esa ei halua meidän keittiöön.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kaksi lonkeroa!

Kuopion sydämessä on paikka, jossa voi kesäisin palata 1900-luvun alun Kuopion idylliseen puutalomiljööseen. Paikka on Pikku-Pietarin torikuja. Kujalla on toinen toistaan ihanampia käsityöputiikkeja sekä runsaalla, tuoreilla kahvileivillä varustettu Tallikahvio, joka mainostaa:

Tee torikujalle retki
vietä kahvilassa herkkuhetki.

Syö Leenan tuoretta pulloo
niin sinustakin pulska tulloo!

Kahvilan jonossa edelläni kaksi rouvaa kyseli kassaneidiltä: "Saako teiltä olutta ja siideriä?" Ja myöntävän vastauksen kuultuaan pyysivät yhteen ääneen:"No me otetaan sitten kaksi lonkeroa!" LOL Ihan varmaan olivat täysverisiä sawolaisia!

Alaterassin pieni puutarhapöytä sai tänään uuden kannen. Nyt on ihana juoda aamukaffet aurinkoisella terassilla, kun kuppi pysyy hyvin pystyssä.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Anna minulle arvokas vanhuus

Suomen vanhainkodeissa viruu lukematon määrä unohdettuja vanhuksia. Kukaan ei muista heitä, ei vieraile heidän luonaan, ei halaa, ei vietä aikaa heidän kanssaan.

Ikäväkseni olen huomannut koiranäyttelyissä vanhuuden toisen äärilaidan; "rakkaudesta" näyttelyyn raahatut koiravanhukset. On surullista katsoa BIS-veteraanikehässä, fyysisesti suht hyvässä kunnossa olevan, mutta jo selvästi dementoituneen koiravanhuksen pyörimistä hämmentyneenä näyttelyhihnassa porottavassa auringonpaisteessa, hyppien välillä handlerin jalkaa vasten, kuin armoa anellen: "Vie minut jo kotiin!"

Ihmettelen omistajan motivaatiota raahata jopa lähes 17-vuotias koiravanhus kesäkuumalla hälyiseen koiranäyttelyyn. Ihmettelen myös niitä hurraata -huutavia ja aplodeeraavia ylistäjiä, jotka hehkuttavat miten hienoa on, kun joku viitsii näin kiusata vanhaa koiraparkaa.

On hienoa, että koirat elävät terveinä vanhoiksi. Mutta on todella surullista, että nämä, usein jo kymmeniä ellei jopa satoja kertoja näyttelyissä esitetyt, koiravanhukset eivät saa arvoistansa vanhuutta.

Kuvassa kohta 15-vuotias mäyräkoiramummomme Bändi nauttii ansaituista eläkepäivistä kotimme rappusilla!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Eniten vi...ttaa kaikki!

Vuosien varrella olen huomannut, että v-käyräni tahtoo nousta joskus kovin korkealle jonkun pienen mitättömänkin asian, sanan tai teon vuoksi. Joulukuun alussa aloin kirjoitella ylös asioita ja tapahtumia jotka ovat saaneet sappeni enemmän tai vähemmän kiehumaan.

Alla puolen vuoden vitutukset:

...tuttaa punaisissa liikennevaloissa turvavälin jättäjät!
...tuttaa liikennevaloihin jarruttajat vaikka vihreä palaa!
...tuttaa viidenkympin alueella neljääkymppiä köröttävät!
...tuttaa, kun ohitat köröttelijän, hän lisää vauhtia, kun olet rinnalla!
...tuttaa väärinpäin wc-paperitelineeseen laitettu wc-paperi!
...tuttaa tyhjä wc-paperirulla telineessä!
...tuttaa vielä enemmän YKSI paperiarkki wc-paperirullassa!
...tuttaa wc-kopissa käsiä pesevät, vaikka odotustilassa on lavuaari!
...tuttaa työpaikalla ihmiset, jotka eivät tervehdi!
...tuttaa ihmiset jotka ovat olevinaan muita parempia!
...tuttaa henkilöt jota eivät usko sitä mitä heille sanot!
...tuttaa, kun joku yrittää tehdä minusta "oman henkilökohtaisen assistentin"!
...tuttaa aiheettomat syytökset ja vihjailut!
...tuttaa jahkailijat!
...tuttaa FB:ssä tyhmät ihmiset mielipiteineen!
...tuttaa FB:ssä kaikki pikkutuhmat vitsi- ja aforismipostaukset!
...tuttaa jonotuksen jälkeen kahvion kassalla mieltään muuttavat!
...tuttaa parkkiautomaatti, johon kelpaa vain euron kolikko!
...tuttaa kaupan kassalla kysymys "Laitetaanko jogurtit pieneen pussiin?"
...tuttaa, kun minut "unohdetaan"!
...tuttaa olla viikko tolkulla lähes yksin!
...tuttaa tuo ainainen lumisade ja lumityöt!
...tuttaa kaupassa hinnoittelemattomat tuotteet!
...tuttaa oharin tekevä koiranhoitaja!
...tuttaa perheen besserwisser!
...tuttaa idiootit sukulaiset!
...tuttaa karaokessa kaksi kertaa peräkkäin laulavat, kun jono on kaksi tuntia!
...tuttaa eläinlääkäri, joka antaa lausuntoja, joihin hänellä ei ole oikeuksia!
...tuttaa, kun kolmatta kertaa fysioterapeutti peruuttaa ajan!
...tuttaa vielä enemmän, kun fysioterapia-aika perutaan vasta sitten, kun jo olet KYSissä!
...tuttaa "katoamistempun" tekevät kaverit!
...tuttaa kolmen tunnin siesta! Mitä idiotismia!
...tuttaa radio- ja tv-mainosten ovikellot!
...tuttaa mitättömät, narsistiset oman navan ympärillä pyörivät ihmiset!
...tuttaa ihmiset jotka luulevat liikaa omista aikaansaannoksistaan!

Sopivasti ihana