Jälkeenpäin

Joskus joudumme miettimään pitkään päätöksiä, tekoja ja niiden seurauksia. Joskus ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Joskus on tehtävä päätöksiä järjen, ei sydämen mukaan.

Mietteliäänä ja allapäin leivoin "made in heaven" raparperitaivaspiirakkaa. Tänään en tunne yhtään huonoa omaatuntoa, kun iltakaffella nautin muhkean palan tuota ihanaa piirakka kera paksun vaniljakastikkeen.

Haavet kirvellen
istun rannalla
yksin ja katselen.
Nyt ymmärrän paremmin
kivuliasta kulkuamme:
vasta tyynen tultua
erottuvat karikot.
Emme me koskaan
tyyntä toivoneet.
Tuulta me toivoimme
ja mustat liput
tuulessa liehumaan.
Kirvelkää, silmäkulmat!
Ei löydy minusta silti
ankkuripaikkaa
katumukselle.

- Tommy Tabermann -

PS: Piirakan ohje löytyy PIIRAKAT linkin alta.

Miksi aina minä?

Olen kasvattanut pienessä mittakaavassa kotikennelissäni koiria lähes 27-vuotta! Näihin vuosiin on mahtunut paljon ilon hetkiä ja paljon ihania kasvatinomistajia sekä koiraystäviä. 

Aloittaessani koiraharrastuksen yhteydenpito "ulkomaailmaan" ja muihin kasvattajiin oli äärimmäisen hankalaa, jos vertaa tilannetta nykyisiin yhteydenpito mahdollisuuksiin. Nyt on helppo seurata reaaliajassa erilaisia keskustelupalstoja sekä foorumeita ja pysyä näin koko ajan ajan hermolla. Puhumattakaan kavereiden stalkkauksesta esim. Facebookissa ja Twitterissä!

Varsinkin keskustelupastoilla yms. foorumeissa on todella paljon kirjoituksia sekä koiran omistajien että kasvattajien kahnauksista ja yhteenotoista sekä kaltoinkohteluista. Olisi mielenkiintoista tietää miten monta koira-aiheista oikeusjuttua on meneillään Suomen eri oikeusasteissa? Yhden asian olen pannut merkille; usein nämä "kahnaukset ja hankaluudet" sattuvat yksille ja samoille ihmisille!

Toinen asia minkä olen huomannut on joukko kotikasvattajia, joilla ei ole koskaan yhtään veteraani-ikäistä koiraa! Näillä kasvattajilla vanhemmat koirat "katoavat" tai "sairastuvat" yllättäen sen jälkeen, kun ne on tehneet muutaman pentueen...

Voisko joskus ihan oikeasti itsekseen miettiä:

 

 

 

Mon Amour!

Lapsuudenkodissani Niiralassa äitini vaihtoi verhot ikkunoihin kolme kertaa vuodessa: talviverhot, jouluverhot ja kesäverhot. Näkinpolulla verhot eivät vaihdu noin taajaan tahtiin. Ja syy on yksinkertaisesti verhojen vaikea valinta! On kaksi asiaa jotka mielelläni ulkoistaisin; toinen on rintaliivien hankkiminen ja toinen verhojen osto.

Muutama kuukausi sitten ihastuin Vallilan Mon Amour verhoihin ja eilen sain aikaiseksi käydä ostamassa ne Kodin Ykkösestä. Sain verhot jopa lyhennettyä näppärän lyhennystarran avulla (silitettävä ja helppo). Nyt passaa kesän tulla, kun Näkinpolullekin on saatu kesäverhot!

 

Äideistä parhaimman sain!

Lapsuusmuistoissani äiti harvoin ehti istumaan puutarhakeinuun tuomipuun alle peippoa kuuntelemaan.

Perheen kevät maistui raparpereiltä, retiiseiltä, eivätkä kesän ensimmäiset mansikat unohdu milloinkaan.

Rehellisyyteen, vastuuntuntoon meidät kasvatit, suoriksi kasvoimme kuin porkkanapenkin rivit. Tästä maasta vartuimme rinnan omenapuiden. Sitkeiksi meidät opetit, kivipeltojen kasvatit ja syksyn tullen valmiina olimme maailmalle punaposkisina kuin kaneliomenat!

-Laila Venetpalo-

Kaija-äidin kainalossa 1975.




Ja suurin niistä ei ole rakkaus vaan RAHA!

Odottelin tänään vuoroani Kuopion Maistraatissa ja ennen minua asioi huonosti äänieristetyssä kopissa avioon haluava "nuoripari". Hieman alle kuusikymppinen sawolaisukko (tyylikkäässä työhaalarissa) kolmekymppisen thainuorikkonsa kanssa.
Sulho täytti lomakeen omalta osaltaan ja ojensi takaisin sen virkailjalle. 
"Do you speak English?" kyseli virkalija nuorikolta, joka pudisteli vastaukseksi päätään. Johon sulho kysyi: "Pittääkö tuonkii kirjottoo?" "Kyllä pitää" kuului vastaus. Sulho opasti kovaan ääneen:"Kirjota nimes tuohon...siis tuohon N I M I!" Morsian katsoi miestä, otti kynän ja raapusti paperille jotain.
"Mistä maasta tuleva vaimonne tulee? Tieto täytyy kirjoittaa tuohon" neuvoi virkailja. Sulho alkoi raapustaa... "Thaimaa kirjoitetaan THaimaa eli siihen tulee H ei TAIMAA." kuului virkailijan neuvo tulevalle siipalle. Lanketti saatiin täytettyä ja sulhasen seuraava kysymys oli:"Missee tiällä on niitä avioehtolomakkeita? Sellane pitää tehä ja sen on oltava hyvä ja kattava! Sillä tiijä näistä!" Virkailja katsoi säälien tulevaa "onnellista" morsianta.
On ehkä lottovoitto päästä Suomeen, mutta tällä kertaa voittona oli vain neljä ja lisänumero!