lauantai 10. lokakuuta 2020

Kevyttä pohdintaa lauantain ratoksi!

Kasvattajakollega  heitti FB-sivullaan kevyen pohdinnan aiheen lauantain ratoksi ”miten kasvatustyö muuttuisi, jos ei olisi näyttelyitä?” Mietin asiaa koirien kanssa iltapäivälenkillä kävellessäni mukavassa, leudossa syyssäässä. Koirat, niiden kasvatus ja koiranäyttelyt ovat olleet tiivisosa elämääni lähes 40-vuotta. Rotuja on ollut vuosien varrella useita ja kaikkia rotuja olen sekä kasvattanut että käyttänyt koiranäyttelyissä.

Vakavan pohdinnan tuloksena päädyin seuraavaan lopputulokseen:
koirien kasvatus on aikaa ja PALJON rahaa vievä harrastus ja elämäntapa. Kasvatustyö voi joskus olla myös todella hermoja raastavaa ja surullistakin, aina kaikki ei mene niin kuin on ajateltu. Miksi siis panostaisin ja tuhlaisin rahaa tuontikoiriin, hyvään sukutauluun jne. jos ainoa päämäärä kasvatustyössäni olisi pentujen tuottaminen vieraille ihmisille?

Kasvatustyössäni tärkein päämäärä on saada aikaan terve, rotumääritelmänmukainen ja hyväluonteinen rotukoira. Kaikki syntyvät pennut eivät suinkaan ole näyttelytähtiä, mutta rakastan ja panostan heihin ihan yhtä paljon kuin pentueen kauneimpaan yksilöön. Etsin aina kaikille pennuille rakastavat kodit, mutta lupaavimmalle pennulle toivoisin kodin, jossa myös harrastetaan koiranäyttelyitä.

Miksi siis tehdä valtava työ ja rahallinen uhraus, jos kasvatustyön tulosta ei voisi missään ”mitata”? Tuskinpa moni keihäänheittäjä heittelisi keppiä tai kuulantyöntäjä kuulaa ihan vaan omaksi ilokseen, jos ei välillä pääsisi kisaamaan paremmuudesta.

Summa summarum… jos koiranäyttelyitä ei olisi ostaisin yhden tai kaksi chihuahuapoikaa lenkkikaveriksi!  Miettisin iltaisin mihin ihmeeseen saan tuhlattua ylimääräisen ajan ja ylimääräiset rahat jotka nyt jäävät säästöön kasvatustyön ja näyttelyiden loputtua?