Pikku-Inkeri oli mitä ihanin, kultainen chihuahuan pentu, mutta lähemmin häntä tarkastellessa mäyräkoiran kasvattajan ottein kauhukseni huomasin pienessä hännässä keskellä mutkan, mutkan jota ei voinut havaita mitenkään päällepäin. Ainoastaan tarkalla hännän tutkimisella huomasin hännän virheen.
Ymmärrän täysin, että ainoastaan kääpiökoiria kasvattanut kasvattaja ei ollut havainnut ko. mutkaa pikkuruisessa hännässä, eikä myöskään pennun tarkastanut eläinlääkäri. Kasvattaja oli todella surullinen ja pahoillaan tapahtuneesta ja surullisin mielin jouduin jättämään tämän ihanuuden kasvattajan huomaan. Paluulennolla vaaleanpunainen boksi nökötti tyhjänä sylissäni.
Harmittaa, mutta kun haluaa harrastaa koiranäyttelyitä ja kenties tulevaisuudessa kasvattaa tätä sydämeni vienyttä rotua, joutuu ajattelemaan järjellä, ei tunteella. Toivon, että pikku-Inkeri löytää rakastavan kotikoirakodin Sweamamman maalta.
Loma oli upea ja tänään Esa toi lohdutukseksi Kristiinanpäivänlahjaksi Iloisen Viivin ikkunassa ihailemaani suurrealistista taulua... jospa siinä nököttää se MEIDÄN Inkeri!
