Luomumunaa!

Suuntasimme sunnuntaiajelun Siilinjärven Leppäkaarteeseen ja siellä Laitilanmäen luomumyymälään. Laitilanmäen tilalla asustaa 3000 luomukanaa ja iso joukko ylämaankarjaa. Ihanalla paikalla Siilinjärven rannalla sijaitseva tilan myymälästä saa luomutuotteita mausteista limppariin. Loppuviikon leivontamaratooniin otettiin siis varaslähtö luomumunilla...

Valitettavasti luomutilan kahvion tarjonta oli todella surkea; vanhoja viinereitä ja paksuja lihapiirakoita. Miten helppoa olisi pienellä panostuksella tarjota asiakkaille tuoretta pullaa, munkkeja, porkkanakakkua, piirakoita jne. Suomen kahvilakulttuuri on kyllä jäänyt kivikaudelle!

 

Alakuvan sonni ihmetteli valokuvaaja ja valokuvaaja ihmetteli miksi ammut seisoivat liejussa, vaikka mahdollisuus oli seisoskella viheriäisellä niityllä?

 

 

Lampunhenki!

Kirpputorit ovat kierrätystä parhaimmillaan! Muutaman kerran kuukaudessa kierrän Kuopion kirppikset, pengon myyntipöydät ympäri ja etsin aarteita. Kesällä etsin kirppikseltä betonitöitäni varten muovista vekkilampunvarjostinta. Löysin etsimäni viidellä eurolla ja sain vielä "kaupantekijäisiksi" vihreän kultakoristeisen lampunjalan. Kotona tutkiskelin lamppua ja yllätyin lampunjalan ihanuudesta... yllättävää,koska vihreä ei todellakaan olen väreistä se ykkösvaihtoehto minulle...

Tutkin lampunjalan pohjassa olevaa leimaa ja totesin sen olevan saksalaisen Hutschenreuther posliinitehtaan tuotantoa. Ostin jalkaan sopivan vaalean varjostimen ja nyt pieni ihana lamppu nököttää vieritysten Englannista hankitun Fu-koiran kanssa.

Toisen turhake on toisen aarre!
PS: Pitäisikö kokeilla asustaako lampussa myös henki?
Tänään kirpputorilta mukaan tarttui retrokaitaliina:

Mulla oli hätä!

Myönnän, olen yliherkkä äiti!  Maalaan piruja seinälle heti, kun ja jos tyttäreni ei vastaa puhelimeen ajallaan, ei saavu kotiin silloin, kun on sovittu jne. Ne kerrat, jolloin en syystä tai toisesta ole saanut häneen yhteyttä, tulen huolesta lähes sairaaksi. Ja kun hän on vihdoin tullut kotiin on kommenttini ollut aina:"Missä ihmeessä oot ollut? Miksi et ees soittanut? Olen ollut niin huolissani, hyvä että en jo poliisille soittanut!"

Alkuviikosta Fanni oli mennyt koulun jälkeen kaupungille, ilmoittamatta siitä ennakkoon minulle ja saapui Näkinpolulle vasta klo 17.00. Tällä kertaa en soitellut hänen perään, kun hän mainitsi edellisenä päivänä ohimennen menevänsä EHKÄ kaupungille.

Klo 17.00 neiti, lähes 14-vee, saapui teatraalisesti keittiöön ja sanoi paheksuvasti: "Miksi et ees soittanut? Hyvä että en jo poliisille soittanut, kun sinusta ei kuulunut mitään!"

Niinpä, ei ole omena kauas puusta pudonnut!

 

Minulle hän on aina minun pikku-tyttö!

 

 

 

 

Herne nenässä!

Henkilökohtainen blogi on oiva keino tuulettaa omia ajatuksia ulos täpötäydestä pääkopasta. Samalla, kun kirjoittaa tajunnanvirtaa ulos aivoista, tulee omia ajatuksia punninneeksi joskus aivan uudesta näkökulmasta. Toinen aivojen yhteisöllisempi tuuletuspaikka minulle on Facebook. Facebookissa, toisin kuin blogissa, odottaa ajatuksilleen keskusteluseuraa, mielipidettä tai kommenttia  milloin mihinkin asiaan.

On hienoa, jos ajatukseni herättävät mielipiteitä ja nostattavat keskustelua, sillä sehän on myös yksi kirjoittelun tavoite. Liian hyvää ollakseen totta... Sanotaan, että yksi mätä omena pilaa koko korin ja tähän mätä omena -ilmiöön olen törmännyt nyt sekä blogikirjoitusten että Facebook päivitysten kohdalla.  On käsittämätöntä, miten joku voi vetää herneen todella syvälle nenään jonkun postauksen takia! Niin syvään, että katsoo oikeudekseen herjata ja parjata kirjoittajaa henkilökohtaisesti, vaikka ei edes tiedä onko blogikirjoitus tai Facebook postaus kirjoitettu hänestä.

En tarkoita sitä, ettei erimieltä asioista voisi olla, totta kai jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja oikeus rakentavaan kritiikkiin ja keskusteluun. Todellinen ystävyys kestää olla erimieltä ja todellinen ystävyys kunnioittaa toisen mielipidettä, vaikka itse ajattelisi toisin.

Nyt jos sinusta tuntuu siltä, että tämä blogikirjoitus on kirjotettu SINUSTA, olet oikeassa! Nyt on todellakin oikea aika vetää herne nenään; vedä kerralla niin syvälle, ettei hevillä irti lähde!