Taatelikakku
1 paketti (250 g) kivettömiä taateleita
2 dl sokeria
2 dl vettä
200 g voita
1 muna
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
Hippunen suolaa
Pilko taatelit kattilaan.
Lisää sokeri ja vesi. Hauduta taatelit pehmeiksi.
Lisaa voi joukkoon ja anna sulaa ja sekoita tasaiseksi (sauvasekoittimella saat tasaisen massan).
Lisää hieman jäähtyneeseen taateliseokseen muna. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaan.
Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Minä käytin suorakaiteenmuotoista vuokaa.
Kypsennä kakkua 175-asteisen alatasolla 30–40 minuuttia.
Tarkista kypsyys tikulla: kun tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on valmis. Älä kypsennä kuivaksi! Anna kakun jäähtyä vuoassaan hetki ennen kumoamista.
Vaalea kinuski kuorrutteeksi
2 dl kuohukermaa
1 dl valkoista sokeria
2 rkl tummaa siirappia
1 tl voita
Mittaa kerma ja sokeri kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen kunnes seos sakenee palloasteelle (n. 20 min).
Lisää lopuksi voi. Kaada hieman jäähtynyt kinuskikastike kakun päälle. Kakku on parasta parin päivän jälkeen... PS. lämmintä kakkua hieman mikrossa ja nauti!
Viime viikolla postilaatikkoon tipahti uusi ihana joululehti. Uuden joululehden innoittamana uppouduin muistelemaan lapsuudenajan jouluja ja niiden vuosi toisensa jälkeen toistuvia tapoja ja traditioita. Joka ikinen joulu iltapäivällä perhe Koponen starttasi kuplavolkkarin Harjukadulla ja suuntasi volkkarin nokan kohti Linnanpeltoa ja siellä Gottlundinkatu yhdeksään Bertta-mummolaan.
Mummo oli virtuoosi tekemään ruokaa! Siispä joulupöytä notkui toinen toistaan ihanampia joulunajan herkkuja. Lapsena näitä joulun perinteisiä ruokia ei arvostanut ja oli tuskaa odottaa aikuisten ruokailun loppumista, kun sen jälkeen tiedossa oli joululahjojen avaaminen.
Yksi ainoa ruokalaji joulupöydässä, jota odotin innolla, oli jälkiruoka jota Bertta-mummo kutsui LUMMAKREEMIKSI! Lummakreemi oli paksua luumukiisseliä, johon mummo oli ostanut isoja, kivellisiä luumuja Kuopion kauppahallista. Pyöreät, pullukat luumut olivat lapsen nyrkinkokoisia ja kanelilla maustettu kiisseli maistui taivaalliselle paksun, lähes voiksi vatkatun kuohukerman kanssa.
Tänään Bertta-mummon lummakreemin innoittaman kattilassa porisi perinteinen luumukiisseli, jota tarjosin paksun kuohukerman kera.
Luumukiisseliä lusikoidessa ja Bertta-mummoa muistellessa, tunsin kiitollisuutta myös tästä ihanasta joulumuistosta.
Ensimmäinen kohtaaminen aasialaisen ruokakulttuurin kanssa tapahtui edesmenneen Tuula-siskoni luona Hollannissa, Nijmegenin kaupungissa vuonna 1978. Huuli pyöreänä maisteli sawon teini ihastuneena uusia ihmeellisiä aasialaisia makuja ja mieleeni jäi juuri tuo ihana paksu satay-maapähkinäkastike, johon oli tökitty pystyyn grillattuja pieniä kanavartaita.
Tänään kokkasin ensimmäisen kerran satay-kastiketta ja kanaa riisin kera. Makumuistossa pääsin palaamaan siskoni luo vierailulle ja nautin päivälliseni hymy huulilla.
SATAY-MAAPÄHKINÄKASTIKE
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
1/2 tl chilijauhetta
1 rkl fariinisokeria
1 tl raastettua inkivääriä
1/2 tl suolaa
3 rkl maapähkinävoita
1/4 tl sambal oelek-tahnaa
1 rkl sitruunamehua
n. 1,5dl vettä
Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Kuumenna öljy ja kiehauta siinä nopeasti valkosipulinkynsi, chilijauhe, fariinisokeri ja suola hyvin sekoittaen. Lisää muut ainekset ja keitä kastiketta muutama minuutti.
Olen kerännyt jo vuosia kirpputoreilta Iittalan iloisia Origo mukeja. Viime viikolla löysin kaksi upouutta mustaraitaista Origoa 3 euron kappalehintaan!
Ja eilen SPR:n Kontti kirppikseltä Arabian Ilopallo-sarjan kermanekan kahdella eurolla! Kuvassa Ilopallo-nekka kaverinsa Mirandan kanssa.
Facebook tarjoaa oivan alustan seurata kasvattajien ja koiraihmisten edesottamuksia koiramaailmassa. Paria koiramaailman "ilmiötä" olen seurannut surullisena ja välillä jopa vihaisena.
Yksi ihmetyksen aihe on koiranomistajat/kasvattajat joiden koirat sairastavat koko ajan ja mitä ihmeellisimpiä sairauksia. Johtuneeko sairaudet omistajan omista ongelmista vai huomionhakuisuudesta, mene ja tiedä? Kuulin tälle ihmisryhmälle kuvaavan nimityksen: KOIRIEN SAIRASTUTTAJA!
Sairastuttajan koiria viedään harva se viikko tutkimuksiin, operaatioihin ja leikkauksiin. Mielestäni olisi armeliaampaa nukuttaa koira ikiuneen kuin altistaa se kerta toisensa perään kivuliaisiin toimenpiteisiin ja toipumisaikoihin, varsinkin silloin, jos operaation onnistuminen on epätodennäköistä. Netissä sairastuttaja toitottaa miten sairas hänen omistamansa koirarotu on ja miten paljon niille pitää tehdä tutkimuksia ennen kuin edes uskaltaa ajatella koiran astuttamista!
Toinen ihmetyksen aiheeni ovat ns. PUPPY LOVERsit. Puolen vuoden välein tai ainakin vuosittain puppy loversin kotona puhaltaa koiran- tai rodunvaihtotuuli! Entiselle koiralle etsitään uutta kotia milloin minkäkin verukkeen varjolla tai aikuinen koira vain mystisesti katoaa kaverille tai sukulaiselle puppy loversin huushollista ja taas kohta on netti täynnä ihanaa "pentusaastaa", kun puppy lovers on saanut haalittua uuden IHQUN pennun joltakin kasvattajaraasulta.
Sunnuntaipäivän ratoksi suunnistin koirille ruokaa ostamaan kauppahelvetti Matkukseen. Samalla pyörähdin uudessa vaateliikkeessä katsomassa mitä uutta tarjotaan kevään vaaterintamalla. Aikomus ei ollut ostaa mitään, teinhän uudenvuodenlupauksen vähentää shoppailua. Pyörin liikkeessä ja ystävällinen myyjätär tuli tiedustelemaan tarvitsenko mahdollisesti apua.
"Hei, tarvitsetko kenties apua?"
"Kiitos, olen tällä kertaa vain katselukierroksella."
"Meillä on vaatteet jaoteltu nyt kokojen mukaan siten, että oikealla ovat normaalit koot ja vasemmalla epänormaalit koot."
"Kiitos, tiedosta. Siirrynkin sitten tuolle vasemmalle, epänormaalien puolelle."
Loppiainen lopettaa joulun, mutta kynttiläkausi Näkinpolulla jatkuu.
