Jouluhulina Näkinpolulla on selätetty! Nyt vai nautitaan jouluisesta kodista ja sen luomasta tunnelmasta kahdestaan. Lapset ovat lentäneen kuka minnekin yhdessä vietetyn juhlan jälkeen. Neito 15-vee matkusti ystävänsä kanssa shoppaamaan Helsinkiin siskontyttöni perheen tykö, joten edes hänen pulputusta tai tanssimista ei nyt Näkinpolulla näy tai kuulu.
Vuosia sitten ihailin Kajaanin tamminäyttelyn menomatkan kaffepaussilla Lapinlahdella Iloisen Viivin puodissa ollutta yksinkertaista, naivistista chihutaulua, joka olisi sopinut mielestäni täydellisesti olohuoneeseemme. Jätin silloin taulun ostamatta, koska kodistamme puuttui tuolloin myös se oikea elävä chihuahua! Tänä vuonna puutos on korjattu; Alli ja Inkeri muuttivat valloittavissa persoonissaan Näkinpolulle. Nyt enää seinältä puuttui tuo ihana chihutaulu. Kävin taulua kyselemässä Kuopion Iloisesta Viivistä, mutta eihän taulua enää ollut saatavilla. Kunnes tänään alehulinassa eksyin Iloiseen Viiviin, josta taulun bongasin nököttämästä yksin puodin perimmäisessä nurkassa, kuin juuri minua odottamassa. Täydellinen myöhästynyt joululahja minulta minulle!
Chihutaulu asettui hienosti mäyräkoira-Olgan taulun viereen, lähes täydellistä...lähes... ehkä seinä olisi parhaimmillaan puhtaan valkeaksi maalattuna, onkohan tässä kenties seuraava uusi projekti?
Esan alesta ostama joulun viimeinen tuoksuva hyasintti istui hienosti tyhjään peltiseen maissipurkkiin. Yksikertainen ihminen tykkää yksinkertaisista asioista!
Päivälleen vuosi sitten Tallinnassa Kaja Uuetallon hellässä huomassa syntyi meidän joulun lapsi, pieni valkoinen chihuahua tyttönen nimeltään Norcros Alliance alias Alli. Alli muutti keväällä Kuopioon luoksemme ja on hurmannut valloittavalla persoonallaan koko perheen ja liudan ystäviä sekä tuttavia. Allin myötä rakkaus tähän maailman pienimpään rotuun on syttynyt pienestä liekistä suureen roihuun!
Kiitos Kaja Allista ja kiitos Alli pyyteettömästä rakkaudestasi!
"Koira on kuin ikuinen Peter Pan, lapsi joka ei koskaan kasva aikuiseksi ja on siksi aina valmis rakastamaan ja olemaan rakastettu."
-Aaron Katcher-
Näkinpolulla valmistaudutaan pikkuhiljaa jouluun. Tuikkuja ja kynttilöitä polttamalla on yritetty torjua synkkyyttä ja pimeyttä pitkin talvea, vaikkei tätä vuodenaikaa ole voinut tänä vuonna oikeaksi talveksi kutsua. Talven ja lumen puuttumisen "tuskaan" hankimme olohuoneeseen jouluverhoiksi Vallilan Lumi-verhot. Riina Kuikan suunnittelemassa Lumi-kuosissa puun oksat ovat saaneet kiehkuraisen lumipeitteen.
Lumi-verhoja ikkunaan ripustaessa ajattelin siskontyttäreni suloista Lumi-tytärtä ja mietin, miten paljosta edesmennyt siskoni jää paitsi, koska ei ehtinyt tavata lapsenlapsiaan.
Johanna Kurkelan laulaessa lempijoululauluani, "Hiljaa leijaa maahan hiutaleet...", voi ottaa mukin höyryävää glögiä, istahtaa Madamoisellen syliin, keinua ja ihailla tunnelmallista joulukotia. Tällä viikolla Kuopio on saanut hennon lumipeitteen ja lumesta voi nauttia muuallakin kuin vain ikkunassa roikkuvissa verhoissa.
Lapsuudessani jokavuotinen jouluperinne oli rakentaa yhdessä herkullinen piparkakkutalo Kaija-äidin tekemästä piparitaikinasta. Talo oli usein vinossa ja vänksällään suuntaan jos toiseen, mutta tärkeintä silloin oli suunnitteleminen ja yhdessä tekeminen.
Pari iltaa sitten "elvytin" lapsuuteni piparitaloperinteen ja duunasin Näkinpolun keittiössä pienen piparimökin. Mökki on koristelut pikeerillä, jota on helpompi pursottaa kuin pelkkä sokerikuorrute.
