Tiina-kummin runebergit ja Amanda B:n hautajaiset!

5.2. kolkuttelee jo ovella, joten on aika leipoa mantelisia runebergintorttuja! Pari vuotta kateissa ollut, vuosia sitten Fannin Tiina-kummilta saatu ohje, löytyi joulunaikaan reseptipinosta. Kenwood käyntiin ja torttuja vääntämään. Tämä resepti ei koskaan petä!

Mehevät ja mateliset runebergit:
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 dl mantelijauhoa
2 dl korppujauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
200g voisulaa tai margariinia
1 tl karvasmanteliaromia (ei pakko)

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita keskenään fariinisokeri ja jauhot.
Lisää muna-sokerivaahtoon jauhot, rasva ja karvasmanteli. Sekoita!
Annostele taikina vuokiin ja paista 200 asteessa n. 12-15 min.
Anna jäähtyä ja koristele runebergit vadelmahillolla ja sokerivesikuorrutuksella.

Sisustusliike Amanda B. lopettaa toiminnan Kuopioissa, joten aamupäivällä suunnistimme liikkeen "hautajaisiin" ... niin kuin muutama muukin sisustaja. Mukaan tarttui pari mukavaa sohvatyynyä, tuomaan hohdetta talven pimeisiin päiviin.

Jouluyönä kaks valveil ol puolisoa...

Jouluyönä kaks valveil ol puolisoa...ei ihan puolisoa vaan Alli-mamma ja jännitystä poteva kasvattaja. Monissa liemissä keitetty, kolmekymmentä vuotta koiria kasvattanut, kasvattaja valvoo ja jännittää ensimmäistä chihuahuapentuettaan! Tuona yönä makasin kodinhoitohuoneen lattialla, katselin kattoon ja kuuntelin synnyttävän Allin pyörimistä ja ähkimistä pentulaatikossa. "Voisi sitä aikaansa viettää huonomminkin!", tuumin ja odotteli ensimmäistä ihmettä syntyväksi. Yhdeksän pitkää tuntia Alli ahersi ja synnytti maailmaan kolme viisasta miestä, kolme itämaan tietäjää! Kaikki sujui mallikkaasti ja kasvattaja sai huokaista helpotuksesta. Selvittiin yhdessä!
Nyt nuo ihanuudet, Armas Aatos & Armas Aarre & Armas Aimo, ovat jo neljä viikkoa vanhoja palleroita. Miten pieniä ja miten täydellisiä minikokoisia chihuja! Usein pentuhuoneen lattialla, pentulaatikon reunalla kyhjöttää kaksi hahmoa ihastuksesta huokaillen. Miten paljosta rakkaudesta jäävät ihmiset paitsi, jos eivät koiraa omista!
Luulen, että vaikein osuus cihujen kasvatustyössä on pennuista luopuminen...
Armottomana ateistina, koiranpentujen myötä, mieleeni nousee taas Eeva Kilven ihana runo.

Kun koirani katsoo minua,
alan epäillä että Jumala
sittenkin on olemassa

ja luonut koiran ja vain hänet
ja tehnyt sen huolellisesti,

puhaltanut hänen sieraimiinsa

elämän hengen,

ja että kaikki muu mikä on,

on syntynyt siinä ohessa,

vahingossa ja sattumalta,

heidän peuhatessaan.