Ketkupolkkaa ja potkukelkkaa

Olen sanonut puolileikilläni, että urheileminen on vaarallista! Tämä toteamus tuli tänään testattua myös käytännössä. Minä, sohvaperunoiden kruunaamaton kuningatar, vänkäydyin tänään   sohvalta ylös ulos ja lenkille...tai potkukelkalle. Pääsiäistä on vietetty loistavassa kevätsäässä ja ihanan sään innoittaman vuokrasin Kuopion satamassa tunniksi potkukelkan. Sujuttelin    sujuvasti tunnin pitkin Kallaveden kirkasta jäätä ja loppumetreillä jalas tarttui railoon, kelkka nurin ja mummo kumoon. Tunnin potkimisesta on tuloksena kipeät reidet ja turvoksissa oleva oikea käsi.

Kuvassa: Hetki ennen kuin potkukelkka muuttui ketkupolkaksi

 

Huomenna vietettään 2.pääsiäispäivää Näkinpolulla "paaston merkeissä" ja nautitaan pääsiäistunnelmasta.

Pentikin Loiste nyt koristeltu Pentikin lasimunilla ja perunanarsissi.

 

 

 

 

 

Kevätkö keikkuen tulevi?

Kun katsoo ikkunasta ulos ei millään voi uskoa, että kohta on jo huhtikuu! Kun kysyin vuosia sitten Hollannissa lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneeltä rakkaalta siskontyttäreltäni "Mikä on sinun mielestä suomenkielen kaunein sana?" Hän vastasi: "HUHTIKUU!" Ja toden totta sanoppa ääneen huhtikuu, eikö kuulostakin aivan linnunlaululta?

Tähän talvipäivän harmauteen iloa tuo uusi ihanuuteni Pentikin Rondo:

...sekä kevätkaupunkityynyt!

Olkaa hyvä rouva

Joskus elämä yllättää jopa positiivisesti!
Muutama päivä sitten olin matkalla töitten jälkeen Petosen R-kioskille lataamaan Fannin bussikorttiin lisää matkoja. Kipittelin korkkareissa kohti Ärrää ja muutama metri ennen kioskin ovea vastaani käveli hieman huojuen laitapuolenkulkija. Mies kiiruhti takaisin Ärrän ovelle, aukaisi oven ja sanoi:"Olkaa hyvä kaunis rouva." Hymyssäsuin vastasin: "Kiitoksia! Vielähän maailmasta löytyy herrasmiehiäkin!" Mies kumarsi, ovi painui takanani kiinni ja laitapuolen kulkija jatkoi hieman hoiperrellen matkaansa.

Lauantaiaamuinen shoppailukierros tuotti alla olevan tuloksen:

Pääsiäiseksi keväänvihreitä munia.

 

Vadelma-valkosuklaakuppikakut

150 g margariinia tai voita
1 1/2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
3/4 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
1 prk (200 g) kermaviiliä
80 g valkosuklaata rouheena
200 g pakastevadelmia

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri.
Lisää kananmunat joukkoon yksitellen vatkaten.
Sekoita keskenään vehnäjauhot, perunajauhot, leivinjauhe ja vanilliinisokeri.
Lisää jauhoseos ja kermaviili taikinaan, vältä turhaa vatkaamista.
Lisää lopuksi rouhittu suklaa ja pieniksi rikotut jäiset pakastevadelmat (älä sulata!). Jaa taikina muffinivuokiin n.3/4 vuokien tilavuudesta. Paista  uunin keskitasolla 200 asteessa 15-18 minuuttia. Anna jäähtyä. Koristele mielesi mukaan. Minä tein kermavaahdosta ruusuja.

 

 

Löytääkö etsivä?

Miten mieluisten keittiön tuolien löytäminen voi olla näin hankalaa?
Reilu vuosi sitten Artek otti uustuotantoon iki-ihanat Ilmari Tapiovaaran Pirkka-tuolit. Odottelun jälkeen mallikappale Pirkasta saapui Vepsäläisen huonekaluliikkeeseen ja pettymys oli suuri. Ihana tuoli, mutta aivan liian pienikokoinen nykyajan keittöön. Tuolille olisi mahtunut juuri ja juuri meikäläisen yksi kankku! Pirkka-episodin jälkeen olemme katselleet muita puisia pinnatuoleja löytämättä mieluisia.
Alkuviikosta kävin lounaalla Kuopion uudessa kahvila-ravintola Urbanissa. Ja siellä ne oli, kauniina ja elegansseina: minun tuolit! Illalla Google laulamaan ja etsimään noita kaunottaria. Ja löytyiväthän ne Vitran valmistamat DSW-tuolit suunnittelijat Ray ja Charles Eames (1950). Yksi mutka on vielä matkassa eli Esan pään kääntäminen DSW-tuolien puoleen...
Kuusi kappaletta mustana kiitos!