Uinu uinu lemmikkini...

Tapojeni orjana pötköttelin töiden jälkeen soffalla katsellen alkuillan lempparisarjaani Kyläsairaalaa tv:stä. Kesken ohjelman tv:n takana olevalta seinältä tippui lattialle paukahtaen taulu. Taulu oli kiinnitetty koukkuun paksulla nylonnarulla, joka oli katkennut keskeltä kahtia. Taulun minulle on maalannut vuonna 2012 Iren Naarits. Taulussa seisoo mäyräkoira Olga. Samainen Olga josta suuren surun murtamana jouduin luopumaan viime keväänä, viime toukokuussa siis juuri 27. päivä, prikulleen tasan vuosi sitten! Olen varma, että Olga kävi minua moikkaamassa tänään <3

Kai hän lensi pilviin puhtaan valkoisiin.
Ainakin toivoisin niin...
Viimeinen lento, niin hieno niin hento
aurinko säteillään muistot kultaa.
Hän on vapaa niin kuin on sudenkorento
Olga lähti tuulten matkaan...
- Kaija Koo -

Silloin tiesin mitä rakkaus on!

Silloin kun lohdunkantajaa kaivataan,
astutaan esiin valmiina antamaan.
Aina vaan pyyteettömästi vierellä kuljetaan,
pahan portit mielellään suljetaan.
Ei kukaan pärjää yksin täällä.
Ei kukaan haluu yksin jäädä.
Siks seistään ryhdikkäänä selkä vasten selkää,
toistemme puolella ei enää tartte pelkää.

Tuomas Holopaisen sävelen siivin hyvää äitienpäivää meille ÄIDIT!
LOHTU - Live Aid

Aarre ja kirppisaarteita

Perheen teini 14-vee alkaa ottaa irtiottoja mamman helmoista. Eilen lupasin, että hän pääsee elokuviin kaverinsa kanssa, enkä tarkastanut ennakkoon elokuvan päättymisaikaa, joka oli vasta klo 22.30. Ennen lähtöä vielä ohjeistin: "muista suoraan elokuvista bussiin...istu bussissa lähelle kuljettajaa...varo huumehörhöjä... varo humalaisia...jos bussissa on epäilyttäviä tyyppejä, SOITA tulen pysäkille vastaan...jos et ehdi bussiin, SOITA tulen hakemaan..." Niin mielelläni olisin halunnut hänet viedä ja tuoda, mutta vastaus oli "EIKÄ, ei muidenkaan..." Sydän syrjällään katsoin ikkunasta loittonevaa tytärtä ja toivoin, että hän palaa ehjänä takaisin.

Elokuvan päättymisen jälkeen viestiteltiin:
- Joko oot bussissa?

- Oon. En oo kuollut, en oo ottanut huumeita, eikä mua oo raiskattu.

- Hyvä! Tuunko pysäkille vastaan?
- Ei tartte.
Katsoin ikkunasta, kun rakkaista rakkain käveli kotiin hämärtyvässä illassa. Jatkossa aion ottaa vähän rennommin, olen huolissani vain päivän kerrallaan.

PS: Sunnuntain kirpparikierrokselta löytyi hienot kierrätyskorvikset, jotka oli taiteiltu vanhoista ruusulusikoista. Samanlaisilla lusikoilla hämmennettiin aamukaakaot lapsuudenkodissani Niiralassa. Samalla kierroksella Arabian kuppikokoelmaani löytyi retroinen Varpu-kahvikuppi.

 

Pane päätä palmikolle, sio silkillä hivusta...

Palmikko eli letti, niin kuin meilläpäin on tapana sanoa, tuo mieleeni lapsuuden aamut, jolloin Eeva-mummo letitti pellavapään tukan kireälle letille. Mummo otti kamman, kampasi hiukset suoriksi ja alkoi letittää. Letistä tuli niin tiukka, että aamupäivän tunnit kuljettiin silmät vinossa, jos ei älynnyt letitysvaiheessa panna silmiä sirrilleen, jolloin letitys löystyi hieman, kun avasi silmät.

Asiasta oli turha nipottaa letittäjälle, koska vastaus kireyteen oli aina sama: "Ei se pysy, jos löysälle laittaa."

Kun näin Carlsonilla nämä luonnonvaaleat ihanat villapalmikkotyynyt, muistui mieleeni nuo lapsuuden aamut ja mummon letitykset. Nyt tyynyt piristävät Näkipolkun olohuonetta kevätauringossa.