Palmikko eli letti, niin kuin meilläpäin on tapana sanoa, tuo mieleeni lapsuuden aamut, jolloin Eeva-mummo letitti pellavapään tukan kireälle letille. Mummo otti kamman, kampasi hiukset suoriksi ja alkoi letittää. Letistä tuli niin tiukka, että aamupäivän tunnit kuljettiin silmät vinossa, jos ei älynnyt letitysvaiheessa panna silmiä sirrilleen, jolloin letitys löystyi hieman, kun avasi silmät.
Asiasta oli turha nipottaa letittäjälle, koska vastaus kireyteen oli aina sama: "Ei se pysy, jos löysälle laittaa."
Kun näin Carlsonilla nämä luonnonvaaleat ihanat villapalmikkotyynyt, muistui mieleeni nuo lapsuuden aamut ja mummon letitykset. Nyt tyynyt piristävät Näkipolkun olohuonetta kevätauringossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti