Että minä rakastan mummoja

Ensi kuussa 14-vuotta täyttävä mummojen mummo Bändi alias Dualis Luna poseeraa kylvyn jälkeen. Mummo ei suostu enää seisomaan näyttelyasenossa muuten kuin palkkiota vastaan. Aamun poset saatiin purkkiin, kun mammalla oli kattilassa broilerinpaloja :D

Hän jättää sormenjäljet mun sydämeen, niin selvät todisteet viittaavat syylliseen, ei ole epäilystäkään, kun katsoo hänen silmiään,
vaikka koskettaa silkkihansikkain, silti jäljet sydämeen sain...

-S.Svärd-

Lomailua osa 3.

Meidän joka kesän must kohde on Korkeakoski ja kosken läheisyydessä sijaitseva Löytyn lohi. Näin keskikesällä Suomen suurin vapaana virtaava koski kuohuaa sangen maltillisesti, jos vertaa kuohuntaa toukokuun sulamisvesien aiheuttamaan ihanan valtavaan vesimäärään. Korkeakosken jyrkät rinteet muodostavat poikkeukselliset maasto- ja luonto-olosuhteet. Kun aurinko porottaa rotkon reunalle, notkelmassa rotkon pohjalla  vallitsee kylmänkostea kellari-ilmasto.

Tälle reissulle mukaan otettiin päivän nimipäiväsankari Olga! Olgan intohimo on uiminen sekä puiden/oksien hervoton jyrsiminen.

Mäyräkoiran kyseessä ollessa pitää paikkansa sanonta, mitä isompi sitä parempi! Vasemmassa kuvassa on Olgalle heitetty puukapula ja jo ilme kertoo mitä Olga siitä ajatteli... rotkon pohjalta Olga löysi ITSE sopivankokoisen purulelun :D

Muutaman kilometrin päässä Korkeakoskesta on matkailukohde nimeltä Löytyn lohi. Sillä voi urbaanikin ihminen kalastella lammesta lohta, melkein autosta käsin, suoraan savustuspönttöön. Meidän kalastustaidoilla lohi ei kyllä napannut syöttiin, mutta Esa kauhoi lohen haavilla rannalle, joten tämä porukka ei kyllä syömättä jää! Lohi savustettiin paikan päällä ja syötiin kolmeen pekkaan: minä, Esa the villimies ja Olga!

Mansi- ja mustikoita

Tänään polkataan Näkinpolulla!
Ihanat Polka-mansikat ja Suomen puhtaassa metsässä kasvaneet mustikanmollukat päätyvät meidän pakkaseen. Löytyy sitten ensi talvena tarpeita, JOS vaikka tulee himo leipoa.
By the way... otsikon teksti luki jokunen vuosi sitten erään kaupan seinällä: Tänään tuoreita MANSI- JA MUSTIKOITA! Kauppias oli unohtanut ostaa muutaman vokaalin ja konsonantin, kyllä pikkasen nauratti.

Lapsena minua ihmetytti aina kevätkirkossa laulettaessa Suvivirttä: mikä ihme on KAPA-AIKA? Kunnes aikuisena hokasin: "...kauniisti JOKA PAIKKAA koristaa kukkanen..." ei suinkaan ...kauniisti JO KAPA-AIKAA koristaa kukkanen... Selvis sekin homma, kun tarpeeksi kauan eli :D

Fanni puolestaan lauleskeli minulle pieneneä Ultra Brata:"Minä suojelen sinua TAITEELTA..." Ja on suojellut, ei oo paljon taidetta näkynyt, ainakaan huonoa.

Lomailua osa 2.

Usein Saaristokatua pitkin kotiin ajellessa olen ihaillut upeita rantakiviä ja kallioita, joilla voisi istuskella aurinkoisena kesäiltana ja narrata mato-ongella eli huiskalla pikku-kaloja. Maxi Makasiinissa huomasin myynnissä komean, viisimetrisen teleskooppionkivavan, vapa kainaloon ja kassan kautta kotiin. Takapihan lehtikasasta tongin paksuja lieroja purkkiin. Purkki, onki, sanko (saalista varten) ja itikan karkoitin Termacell autoon.
Mieli olisi tehnyt ottaa Olga The suuri pieni mäyräkoira kalakaveriksi, mutta edelliskerrasta rannassa oppineena päätin valita eskortiksi rauhallisempaa mummo seuraa. Niinpä kaikkien kalakamojen jatkoksi pakkasin mukaan myös mäyräkoiran, siis sen aidon, oikean mummojen mummon Bändin.

...madon mä koukkuhun pujotan ja phyi, Ahti suo antejaan...

Alku sujui mallikkaasti, ilta oli mitä ihanin ja kalat hyppivät tyynessä vedessä. Aikansa rannalla könyttyään mummo putosi järveen liukkaalta sileälta kalliolta, rantakoivun alla, paikasta josta häneen oli mahdoton ylettyä. Onneksi koivussa oli iso oksa, joka kaartui järven päälle. Oksasta tukeva ote ja kurottelemaan toiselle kädellä mummoa vedestä, mutta eipä ylety Krissen käsi ei! Apuun piti ottaa jalat, vieläkin tukevampi ote koivusta ja eikun jaloilla kiinni mummoon ja mummo rantaan :D Keinot on monet sanoi kissa, kun mummolla pöytää pyyhki, vai miten se oli?

Mummo oli turvallisesti rannalla ja eikun uutta matoa koukkuun. Uintireissusta suivaantuneena mummo ei enää pysynyt rannalla, vaan lähti kaksi kertaa jolkottelemaan autolle. Ei auttanut muu kuin köyttää mummo puuhun:

Bändi-mummo protestoi!

Viisitoista minuuttia jaksoin kuunnella mummon protestointia, jonka jälkeen laitoin pillit pussiin ja suunnistin mummon kanssa autolle.
Mitä tuli saaliiksi: YKSI pieni ahven, jonka irroittelin varovasti ja laskin takaisin Kallaveteen... kotona huomasin, että koukusta puuttui toinen väkänen eli ei ihme ettei kalat tarttuneet koukkuun vaan näppärästi irroittivat vain madon koukusta!
Saaliiksi sain myös hyvää mieltä ja mielenrauhaa ihanassa suvi-illassa:

Auringonlasku Pölhön saaressa.

Lomailua osa 1.

Yksi loman kohokohdista on pitkät, hitaat aamut. Minunlaiselle yökukkujalle on juhlaa saada herätä neljä viikkoa ilman herätyskelloa, paitsi että yksi mäyräkoiramummo rapistelee klo 8.00 ja haluaa aamutoimilleen takapihalle. No ei se haittaa, unet jatkuvat taas ihanasti mummon reissun jälkeen omassa pehmeässä pesässä.
Eilen ensimmäisenä loma-aamuna unta riitti puolille päivin ja tänään aamukaffetta juotiin jo klo 11.00 auringossa terassilla. Ihme sinänsä, kun Eppu Normaalien keikalta palattiin kotiin vasta aamuyöllä kolmen maissa :O
Kyllä tädit vielä jaksavat heilua!