Tervetuloa haikara!

Taas jännittää! Sijoituslapseni Lilla (Te-Biit´s White Chocolate)odottaa viimeisillään pentuja. Tänään lämmöt laskivat jo alle 37 asteen ja sehän tietää sitä, että haikara on jo matkalla!
Ensimmäinen pentueeni syntyi 28-vuotta sitten, mutta tämä on vasta toinen kerta, kun saan synnytykseen mukaan "apukätilön"... jos kaksi vuotiasta Fannia ei lasketa mukaan. Pikku-Fanni touhusi vieressäni, kun narttu synnytti ja kysyi aina pennun putkahdettua maailmaan "Äiti, mistä se tuli?" ja sama kysymys esitettiin jokaisen pennun kohdalla.
Näkinpolun vauvahuone on valmiina ottamaan vastaan vastasyntyneet mäykkypötkylät. Uunista otin juuri ulos kasvis- ja tonnikalapasteijat odottamaan kätilöiden kahvituntia. Jokainen kasvattaja tietää miten pitkiä ovat ne yön tunnit, kun seuraat vierestä mammakoiran aherrusta. Odotat, valvot, nuokut, seuraat ja mahdollisesti avustat pentuja syntymään. Toivot, että kaikki menee hyvin ja kaiken aherruksen jälkeen palkintona saat kopallisen terveitä ja terhakoita pentuja, joita äitikoira rauhoittuu hoitelemaan. Syntymä on aina ihana, ihmeellinen tapahtuma ja tekisi melkein mieli kysyä inisevän pennun putkahdettua ulos "Äiti, mistä se tuli?"

Arvauskeskus!

Ei ota tauti talttuakseen. Kurkku on edelleen kuin raastinrauta ja ettei elämä liian helpoks heittäytis yön aikana oli silmä muurautunut umpeen ja saanut "kivan" verevän värin. Siis aamutuimaan Pirkon keula kohti KYSsin yhteispäivystystä ja troppia silmään hakemaan. Päivystyksessä jonotuslippu käteen ja ensin jonottamaan ilmoittautumiseen. Varhain sunnuntaiaamuna onneksi jonossa oli vain yksi ennen minua; tästähän selvitään nopeasti! Puolen tunnin odottelun jälkeen viimein minun numero välkkyi taulussa ja pääsin ilmoittautumaan.
Vastaanoton sisar hento valkoinen kyseli syytä tulooni. Kerroin vaivat ja sain tylyn vastauksen "Ei tänne noilla vaivoilla oteta vastaan! Voit mennä omalle lääkärille terveyskeskukseen...siis huomenna...jos on aikoja." Siis MITÄ?!? Ilmeisesti olisi pitänyt valehdella, että on 39 astetta kuumetta tai vaihtoehtoisesti olla parin promillen humalassa, jotta olisi päässyt päivystävälle lääkärille.
Parin valitun sanan jälkeen, Pirkon nokka kääntyi kohti Saaristokaupunkia odottamaan ihmeparantumista. Huomenna minua ei taatusti näy omalla lääkärillä... siis jonkun TOISEN omalla lääkärillä. Pelletouhua sanon minä! 
Minulla on ollut etuoikeus maksaa lähes 30 vuotta veroja hyvinvointiyhteiskunnalle ja huomata ettei tällä rahalla ainakaan terveyspalveluja saati hyvinvointia saa, vaan ainoastaan pahoinvointia.
PS. Ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että kaikki sairaat päivystykseen pääsis!

Vanha narkkari!

Tauti iski toissailtana, aloitti kurkusta ja jatkoi matkaansa lihaksiin. Eilinen päivä vietettiin tiiviisti sängyn pohjalla. Aamulla heräsin taas järkyttävään kurkkukipuun ja tarkempi tutkiminen peilin ja taskulampun avulla toi amatööridiagnoosin: angiina! Iltapäivällä Pirkolla työterveyteen ja lääkärin pakeille. Lääkäritäti tutki kurkun ja totesi taudin olevan influenssa, ei siis angiina, kuten itse diagnosoin. Influenssa on viruksen aiheuttama tauti, joten antibiootti ei siihen tehoa. Lääkäritäti kirjoitti kuitenkin pari sähköistä reseptiä ja voisin kotimatkalla noutaa lääkkeet apteekista.
Siis Pirkko Prisman parkkiin ja apteekkiin. Vuorollani lompsin tiskille ja kerroin apteekin tädille, että reseptit löytyvät sähköisessä muodossa tietokoneeltanne. Kelakortti tiskille ja tsadaa! reseptit räpsähtivät näytölle. Seuraavaksi apteekin tädin tiukka katse kohdistui minuun ja kävimme seuraavan vuoropuhelun:
"Käytättekö jatkuvasti kortisonipohjaista nenäsumutetta?"
"En käytä."
"Käytättekö jatkuvasti reseptivapaasti saatavia kipulääkkeitä?"
"En käytä."
"Käytättekö jatkuvasti muita lääkkeitä?"
"En käytä."
Tässä vaiheessa tunsin olevani lähes rikollinen, vanha narkkari, joka vieroitusoireista täristen raahautuu tiskille ja yrittää saada lievitystä tuskaansa. Mitä vaarallista addiktoivaa lääkettä lääkäritäti sitten oli minulle määrännyt: Buranaa & nenäsumutetta! Ei ole tänä päivänä helppoa olla narkkari Suomessa!
Kaikesta huolimatta Ystävilleni hyvää ystävänpäivää!

Kevät voi tulla, olen valmis!

Viikonloppu vietettiin Göteborgissa merenrantamaisemissa. Sää ei sielläkään ollut vielä kovin keväinen, ruoho sentään vihersi puistoissa, vaikka lämpöä oli vaivaiset +6 astetta. Shoppailua, hyvää ruokaa & hivenen viintä sekä pari museota, siinä hitaan viikonvaihteen ohjelma.

Matkan kohokohtia oli Göteborgin taidemuseon Albert Edefeltin ihastuttava Merellä -maalaus. Taulun äärellä voi lähes tuntea merituulen kasvoilla ja kuulla veden kohinan veneen kokassa. Upea taideteos, niin kuin kaikki hänen teoksensa!

 

Kevättä toin mukana ihqun limenvärisen kesäveskan verran ja Esan Filippiineiltä viime viikolla tuomat pitsipopot tuovat väkisinkin kevättä rintaan, vaikka ulkona vihmoo lunta.
Neiti kevät alahan tulla!

Kuppi kuumaa

Hei, mitäs me pistettiin kahvikuppiin ennen kuin oli Cappuccinoa, Espressoa, Cafe au laitia, Ristrettoa, Caffe lattea, Caffe mochaa... Ennen monet asiat olivat hyvin yksinkertaisia. Hyvänä yksinkertaisena esimerkkinä kahvi jota oli kaupassa kahta laatua pannu- sekä suodatinjauhatusta ja suodatinkokoja löytyi yleensä kolme: koot 101, 102 & 104.

Viikonlopun kirppiskierroksen aarre oli tällä kertaa Arabian Tip tip suodatinsuppilo ja hintaa vain 15 €. Nyt pikku Tip tip nököttää isomman sisarensa vieressä Bertta-mummolta perityn astiakaapin päällä.

Viikonloppuna testasin uutta donitsivuokaa ja kauniita donitsejahan sillä sai aikaa, mutta maku muistutti enemmänkin kahvikakkua kuin donitsia. Näin Runebergin päivän aattona voisi vuokaa kokeilla Runebergin torttujen paistamiseen.