Pohjautuuko kasvatustyö intuitioon?

Seurasin mielenkiinnolla vasebookin yhtä kasvattajapalstaa, jossa keskusteltiin aiheesta: kuinka moni luottaa intuitioon jalostusvalinnoissa?

Esille keskustelussa nousi monia mielenkiintoisia mielipiteitä ja tapoja, joilla kasvattajat valitsevat jalostuskoiransa. Yllättävän moni kirjoitti luottavansa intuitioon.

Mutta mitä on intuitio? Minulle intuitio on tapa tietää ”vaistota” asioita. Tulee vahva tunne, että jotenkin vain tiedän, että tämä on oikea tapa toimia! Siis tiedän, mutta en tiedä miksi tiedän!

Jos haluaa päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen kasvatustyössä mielestäni kolme tärkeintä asiaa, joihin itse kasvatukseni perustan ovat:

1. Perusasiat kunnossa jalostuskoirilla: hyvä sukutaulu, terveys, luonne ja ulkomuoto.
2. ROTUTUNTEMUS! Miten voi kasvattaa jotain tiettyä rotua, jos ei tiedä mitä on kasvattamassa? Tuntuu, että tämä pointti on monelta kasvattajalta hukassa, kun katsoo jalostukseen käytettyjä koiria.
3. Intuitio!

Kasvatustyössä joutuu tekemään kompromisseja, mutta itse luotan vahvasti intuitioon sekä kasvatustyössäni että valitessani pennuilleni koteja!

Joskus menee pieleen, koska geeniarpajaisissa ei aina jaeta pääpalkintoja!