lauantai 24. elokuuta 2013

Uskollisista uskollisin!

Viisitoista vuotta sitten saavuit laivalla Ruotsista. Astelit reippaasti ulos boksista, boksista jonka ystäväni toi tullessaan minulle Ruotsin voittaja-98 näyttelyssä käydessään. Tuolloin en tiennyt miten paljon rakkautta ja uskollisuutta oli pakattu tuohon muoviseen pieneen laatikkoon. 
Olet kulkenut rinnallani elämän tyynessä ja myrskyssä, kuivannut poskiltani ilon ja surun kyyneleet. Viisitoista vuotta olet kulkenut varjona kintereilläni, levännyt vieressäni sohvalla ja AINA kotiin tullessani heiluttanut vimmatusti häntääsi, niin että koko pieni musta koira on heilunut hännän mukana. 
Viisitoista elämänmakuista vuotta olemme saaneet viettää yhdessä, toivon että edessä on vielä monta onnellista yhteistä vuotta.
Eeva Kilven runon siivin kiitän sinua Rakas Bändi:

Kun koirani katsoo minua, alan epäillä että Jumala
sittenkin on olemassa ja luonut koiran ja vain hänet.
 Tehnyt sen huolellisesti, puhaltanut hänen
sieraimiinsa elämän hengen, ja että kaikki muu mikä on,
on syntynyt siinä ohessa, vahingossa ja sattumalta,
heidän peuhatessaan.




 

torstai 22. elokuuta 2013

Pientä ja mukavaa




Kesällä sisustusintoni hieman laantuu. Puutarhassa riittää pientä näperreltävää ja kuopsuteltavaa, joten kauppojen luuraamiselle ei juuri jää aikaa. Alkuviikosta eksyin sattumalta Carlsonin sisustusosastolle ja "löysin" pikkurahalla romanttiset tyynyt olohuoneeseen.
Alkukesällä ruukkuun istutetut koristekurpitsat alkavat kantaa värikästä ja monimuotoista hedelmää. Sinisessä ruukussa kasvavat kurpitsat ovat venyneet kesän aikana valtaviin mittoihin. Kukkia on vieläkin kymmeniä ja kurpitsat pulskistuvat silmissä pitkien varsien päissä. Näitä täytyy istuttaa multaan myös ensi kesänä!
Alla kurpitsasadon ensimmäiset valmiit kurpitsalurput keittiön kaunistuksena.
 


keskiviikko 14. elokuuta 2013

Eksynyt oon betoniviidakkoon

Kesäloman alussa käsiini tarttui kirjastosta Betoni on kaunista -kirja. Kirjan innoittamana kokeilin tätä rouheaa & maanläheistä materiaalia ja valoin pari vekkiruukkua, joihin käytin muotteina vanhoja muovipinnoitettuja lampunvarjostimia. Helppoa kuin heinän teko, ainoa "vaikeus" tälläiselle hätähousulle  oli odotella muutama päivä betonin kuivumista. Odotus palkittiin harmailla ihanuuksilla; toisen asutti kirjava muratti ja toisen herkkä harsokukka.
Kannattaa kokeilla!

perjantai 9. elokuuta 2013

Keinolla millä hyvänsä?

Koiranäyttelyt ovat enemmän tai vähemmän koiramaailman "taistelutantereita". Terve kilpailu hyödyttää rotukoirien kasvatusta ja jalostusta, mutta valitettavasti usein kehässä heitetään romukoppaan paras voittakoon -fraasi. Vallalle on päässyt ajattelu- ja toimintatapa MINUN koira voittakoon, keinolla millä hyvänsä.
Kehää seuraava huomaa pian joidenkin kilpailijoiden, lähes mitään keinoja kaihtamatta, häiritsevän kanssakilpailijoiden esiintymistä ja esittämistä:
  • kävellään vauhdilla koiran tai esittäjän kantaan/päälle
  • vingutetaan vinkulelua kehän laidalla kilpakumppanin arvostelun aikana
  • tullaan kovaäänisesti yskimään tai köhimään arvostelupöydän läheisyyteen
  • pudotellaan makupaloja "vahingossa" kehään
  • tunkeudutaan 1.palkintopallille, vaikka hyvin tiedetään, että voitto meni toiselle koiralle
  • arvostellaan kovaan ääneen sekä kanssakilpailijat että tuomari
  • jos ei oma koira ole kärkipaikalla, lähdetään kannat kopisten ja niskoja nakellen pois kehästä
  • ja totta kai "KUKA NYT LUUSEREITA ONNITTELISI!"
Luulen, että kehien laidoilta löytyy koko joukko itsekeskeisiä narsisteja ja sehän tiedetään, että heillä on yleensä normaalia voimakkaampi kilpailuvietti.  Narsisti haluaa olla paras, pystyvämpi, kunnioitetumpi ja huipulla keinolla millä hyvänsä.
 
Voidaanko vanha sanonta siis muuttaa muotoon; sodassa, rakkaudessa ja koiranäyttelyssä kaikki keinot ovat sallittuja?

 

torstai 1. elokuuta 2013

Burn hau

Loma alkaa vedellä viimeisiään, vielä yksi kesälomapäivä ja viikonloppu, niin tämäkin loma on tapulteltu kasaan. Kesä 2013 mentiin teemalla: teen ja meen, jos huvittaa! Paljon olen tehnyt & mennyt ja paljon olen jättänyt tekemättä ja menemättä. Henkiset akut pitkää, pimeää ja kylmää talvea varten olen ladannut niin täyteen kuin vain suinkin olen voinut.
Siitä erikoinen kesä tämä on ollut, että en ole juurikaan käynyt koko kesänä koiranäyttelyissä tai muissa koirahäppeningeissä!  Alkukesän koiramaailman "takaiskut" saivat aikaan voimakkaan BURN HAUn, jonka mainingeissa olen miettinyt ja punninut, miten haluan edetä tämän rakkaan ja pitkäaikaisen harrastukseni parissa... muutoksen tuulet puhaltavat (toivottavasti) tällä saralla vielä tämän vuoden puolella... jää nähtäväksi.
Selasin vanhoja valokuvia ja hymyssä suin katselin tätä valokuvaa vuodelta 1973, jossa veljeni Juhan kanssa saunapuhtaina katselemme ilta-aurinkoon kesämökkimme kallioilla. Naurataa, kun huomaan jo 10-vuotiaana rakastaneeni kaikkea naisellista ja kaunista: olen laittanut ylleni äitini yöpaidan, joka oli mielestäni niiiiiiin kaunis!
 
Monen vuoden mökkeilytauon jälkeen vietimme pari päivää taas perheemme kesämökillä Keinukalliossa, tuossa samaisessa saaressa, jossa vietimme AINA KAIKKI lapsuuteni kesät. Alla oleva maisemakuva on napattu juuri samasta paikasta, missä vuonna-73 veljeni kanssa seisoimme. Kuvassa avautuu sama näkymä, jota lapsuudenkuvassa ihailemme; minä röyhelöyöpaidassa ja Juha "natikka" kädessä.
 
Kuva: Esa Ahlberg 2013