Oi aikoja, oi tapoja!

Luin muutama viikko sitten iltapäivälehdestä artikkelin, jossa ihmeteltiin suomalaisten negatiivista suhtautumista lapsiin. Jutun mukaan Suomi on maailman lapsivastaisin maa.
Parina päivänä jouduin seuraamaan kahden lapsiperheen touhuja aitiopaikalta: toista hotellin aamupalapöydässä, toista kahvilassa ja tulin siihen tulokseen, että syy lapsivastaisuuteen on lasten vanhemmissa ja kasvatuksettomuudessa!
Hotellin aamupalalla viereisessä pöydässä aterioi perhe: äiti, isä ja kolme lasta. Perheen esiteini Leo sai jostain syystä raivokohtauksen; sätti, nimitteli ja kiroili kovaan ääneen. Mitä teki vanhemmat? Äiti katseli nolona, hiljaa lautastaan ja yritti niellä alas munakokkelia, perheen isän NUOLLESSA lautaselta letuilta pudonnutta vadelmahilloa!
Eilen puolestaan nautiskelin iltapäiväkahvia Kuopion keskustan kahvilassa. Viereiseen pöytään purjehti nuoripari ystävänsä ja kahden lapsensa kanssa. Kolmevuotias perheen kullannuppu ramppasi koko ajan pitkin kahvilaa ja lopulta pysähtyi viereeni ja pieraisi samalla huutaen "PIERU TULI!" Mitä tekee viereisen pöydän vanhemmat? NAURAVAT remakalla äänellä ylpeyttä äänessään "kyllä meidän laura-jenna ellinoora aleksandra sitten osaa!"
Join kahvini, puin takin ja pysähdyin perheen pöydän kohdalla... vieläkin vituttaa ettei pierettänyt!

Soossikalloo Kaija-äetin tappaan

Lapsuudenkesät Kallavedellä Keinukalliossa olivat aina aurinkoisia, lämpimiä ja piiiiiitkiä. Kun isän ja äidin kesäloma alkoi, keltaiseen kuplavolkkariin pakattiin kolmen lapsen lisäksi korillinen limpparia, pussi Fazerin parhaita ja suolaa sekä leipää.
Koko kesä syötiin sitä mitä Ahti järvestä meille antoi ja mitä Kaija-äiti Ahdin anneista pöytään loihti...savukalloo, kalakeittoo, suolakalloo, rantakalloo, kalakukkoo, patakukkoo, uunikalloo, halstrattua kalloo, paistettua kalloo, soossikalloo... Kuten arvata saattoi, inhosin lapsena kalaa!
Muutettuani pois lapsuudenkodista, en moneen vuoteen syönyt kalaa.
Vasta nyt, kypsällä iällä, lapsuuden kalaruokamuistot palaavat mieleeni ja usein pirautan Niiralaan äidille ja kyselen ohjetta Kaijan kalaruokiin. Yksi kalaherkku ylitse muiden on soossikala, jota tein tänään Kaija-äetin reseptillä komeasta kuhasta.
Heleppoo ja hyvvee!

Äly ja väläys!

Ihmeellinen on sosiaalisen median maailma!
Aktiivisena koiraharrastajana seuraan alan keskustelu- ja harrastuspalstoja, varsinkin Facebookissa. Voisi luulla, että ihmiset joilla on sama kiinnostuksen kohde pystyisivät keskustelemaan asiallisesti ja toisten mielipiteitä kunnioittaen, menemättä henkilökohtaisuuksiin.
Luulo ei ole tiedon väärtti! Tänään tuli TAAS todistettua yhtä viestiketjua, jossa mukana oli kommentoimassa mm. narsisteja, "lepakoita", vanhuksia, mielisairaita, eläinrääkkääjiä...

Muutamia palstoja seuraamalla on ollut helppo koota lista ihmisistä joiden kanssa en halua olla missään tekemisissä: en livenä, enkä sosiaalisessa mediassa! Valitettavasti heidän kommenttejaan joutuu näkemään ko. koirapalstoilla ja valitettavan usein heillä on "painavaa sanottavaa" asiasta kuin asiasta. Pahinta näissä tyypeissä on se, etteivät he itse huomaa, miten typeriä ovat!

"Kaikki synnymme tietämättöminä,

mutta täytyy nähdä paljon vaivaa pysyäkseen tyhmänä."

— Benjamin Franklin — 

Rauha-vauva toivoo kaikille hyvää tahtoa, rotuun tai ulkomuotoon katsomatta!