"Juu opiskelin ensin kauppaopistossa, mut ei se ollut ollenkaan mun ala, joten jätin opinnot pari vuoden jälkeen. Sit tulin raskaaksi ja olin vuosia kotona hoitamassa, yksinhuoltajana, lasta. Juu mua alkoi sit kiinnostaa metalliala ja opiskelin amiskassa metallimieheksi... töitä tarjottiin metallisorvaajana, mut enhän mä nyt minnekkään metallia mee sorvaamaan! Töitä olisi ollut Vaasassa, mut miten minä yksinhuoltaja lähen jonnekin Vaasaan, mun turvaverkot ovat täällä Kuopiossa! Nyt sit luen lähihoitajaksi ja meen ensi viikolla työharjoitteluun." Kysyin blondilta hänen ikää ja hän kertoi juuri täyttäneensä 40-vuotta. Kysyin seuraavaksi, missä hän on ollut töissä? "Joo en oo ollut koskaan missään töissä!" Jopa minä menin vastauksesta sanattomaksi.
Seuraavaksi blondi kertoi asuvansa läheisessä kaupungin vuokratalossa, samassa talossa asuu myös maahanmuuttajaperhe, jolle kaupunki on kustantanut ihan 90-luvun auton. "Eipä minulla oo ollut koskaan varaa niin uuteen autoon, kyllä mamuja paapotaan, mut eipä oo mulle kaupunki autoja ostellut!"
Tässä vaiheessa höyry nousi jo kohisten korvista, kun lausuin seuraavat sanat:"Juu meillä taas on kaksi uudehkoa autoa, asutaan ihan mukavasti uudehkossa omakotitalossa, matkustellaan muutaman kerran vuodessa, mut minulla ja sinulla on se ero, että minä olen ollut TÖISSÄ lähes 30-vuotta ja vielä siinä sivussa elättänyt myös sinut!" Sit blondi lähti tupakalle.
Jotain positiivista tähänkin bloggaukseen:
uudet ihanat keraamiset pannunaluset löytyivät sunnuntaishobbailureissulla.
