Vuoden viimeisenä sunnuntaina ajelin, joulun paluuliikennettä väistellen, Oulun seudulle mäyräkoiraneito Lillan torkkuessa Pirkon etupenkillä. Laulussa kerrotaan Saku Sammakon kosiomatkasta, mutta koiramaailmassa kosiomatkalle ei yleensä lähde sulho vaan morsian! Mäyräkoiran kosiomatkalta ei tavallisesti kotiin tarvitse palata tyhjin käsin...tai siis tyhjin vatsoin...ei tälläkään kertaa. Kauan ei tarvinnut odotella, kun kuului niks & naks ja päästiin Lillan kanssa takaisin baanalle nokka kohti kotia. Onnellisissa merkeissä siis lopeteltiin vanha vuosi. Helmi-maaliskuun taitteessa voidaan odotella matkan satoa pentulaatikkoon tuhisemaan.
Illalla poksautetaan kuohari, muistellaan mennyttä ja unelmoidaan tulevasta. Jospa Näkinpolulla kuuluisi alkuvuodesta muidenkin kuin mäyräkoiran pentujen tassujen töminää. Jää nähtäväksi, mitä vuosi 2014 tuo tullessaan. Saako vuosien unelmointi pisteen jo tulevana keväänä? Hyvä on kuitenkin muistaa, että ilman unelmia elämästä puuttuu jotakin hyvin oleellista.
Vuoden koiratapahtuma numero yksi Suomessa on joulukuun voittajanäyttelyt Helsingin Messukeskuksessa. Aamu-uniselle sawolaiselle tuon viikonlopun vaikein etappi on aamuyöinen herääminen talviaamuna lämpimästä pesästä ja raahautuminen kylmään autoon. Tänä vuonna selvittiin ajoissa kunnialla matkaan ja asettauduttiin mäyräkoirakehän laidalle luettelo tanassa ja silmä kovana seuraamaan lyhytkarvakehiä.
Onhan ne ihania! Vieressäni vuoroaan odotellut junioriluokan musta kääpiöpoika tuijotti tummilla, ystävällisillä mantelisilmillään häntä heiluen kädessäni ollutta sämpylää ja laski joka ainoan suupalan, jonka ääntä kohden siirsin; suloinen pieni mäyräkoirapoika. Hyvä etten jo alkanut varailla pentua Näkinpolun vapaata koirapaikkaa täyttämään...
Valitettavasti kaikki ei ole ihan niin auvoista miltä äkkiseltään näyttää. Kehässä pyöri muutamia mäyräkoiria, joilla oli todella korkea hännänkiinnitys ja yleensä tuollaisella hännänkiinnityksellä häntä takuuvarmasti nousee pystyy liikkeessä tai ainakin yrittää nousta pystyyn. Nyt häntä lötkötti alhaalla ja heilahti liikkeessä löysästi hieman ylöspäin silloin, kun sattui osumaan kintereeseen ja kimpoamaan siitä hieman ylöspäin! Kehän laidalla on oiva tilaisuus seurata koiria myös silloin, kun ne eivät ole arvosteltavana ja näiden "lötköhäntä" mäyräkoirien hännät riippuivat kuolleina alhaalla, kuin Suomenlippu tyynessä juhannusillassa, koko näyttelyn ajan. Surullisista surullisinta harrastuksessamme on viattomien koirien manipuloiminen kepulikonstein vain ja ainoastaan menestymisen tähden. En ole eläinlääkäri, mutta olen varma, että nuo lötköhännät oli joko puudutettu turraksi tai häntien hermoja oli manipuloitu leikkauksella.
Onkohan omistaja aidosti onnellinen, jos voittaa kepulikonstein? Onkohan omistaja aidosti eläinrakas, jos kohtelee koiraansa näin? Onkohan kaikki tämä tuon vaivan ja kivun arvoista?
Häpeäksi ovat nuo koiranomistajat koko harrastajakunnalle!
Kuvassa rakkaudella hoidettu Te-Biit´s mäyräkoiravauva.
Niinhän se tuppaa olemaan, kun laittaa yhden paikan kuntoon, vaatii toinenkin paikka pian ehostusta. Muutama viikko on nautittu DSW-tuoleista vanhan keittiölampun loisteessa. Pikku hiljaa alkoi katseeni harhailla kauppojen keittiölamppuvalikoimissa ja kun eksyin Kuopion Iskun loppuunmyyntiin, se oli menoa! Siellä se nökötti kuulaana, valkeana ja odotti ostajaansa: kotimainen Keraplast Interiorin suuri Galileo puolipallo riippuvalaisin. Hintakin oli kohdallaan, 60% alea normaalihinnasta! Voi miten iloisena kannoin Galileoni Pirkon takapenkille. Tasapuolisuuden nimissä Esa shoppaili itselleen viinikaapin...jonne sijoitettiin minun kuohuviinit. Nyt nautitaan kuplivaa juuri oikean lämpöisenä.
Pari vuotta sitten vierailin Mikkelin Kenkäverossa ja ihastelin siellä Herrasväen kuviollisia sokeripaloja. Nämä sokeripalat eivät olleet muodoltaan tylsiä neliöitä vaan korttipakan maita: herttoja, ruutuja, patoja ja ässiä. Muutama päivä sitten törmäsin ohjeeseen, jossa kerrottiin miten sokerista saa aikaiseksi noita ihania muotoja.
Tuumasta toimeen ja kokeilemaan:
taloussokeria kulhoon, tippa pastaväriä ja pari tippaa vettä, sekoitetaan napakasti niin ettei sokeri ehdi sulaa, vaan imee veden itseensä ja muuttuu kostean hiekan kaltaiseksi sokerimassaksi. Painellaan massa tiiviisti pieneen muottiin ja painetaan muotin läpi leivinpaperin päälle kovettumaan. Muotiksi soveltuu esim. pieni piparkakkumuotti. Palat kovettuivat yön yli ja ovat todella kestäviä käsitellä, vaikka näyttävät haurailta. Helposti kaunista ja lisäksi mukavaa puuhaa vaikka koko perheelle.
...Niin ihania, että tekis mieli juoda kaffet sokerin kanssa, vaikka en sitä koskaan muuten tee...
PS: Kenkävero on ihqu vierailukohde, jos Mikkelissä päin liikutte!
Harmittaa, kun en ehtinyt tänä vuonna piipahtaa Puutossalmen Kylän Pieniin joulumyyjäisiin. Tarkoitus oli hankkia sieltä vihreä mustikanvarpukranssi ulko-oveen, samanlainen kranssi jonka ostin pari vuotta sitten juuri näistä viehättävistä joulumyyjäisistä.
Ehdin kuitenkin tänään pyörähtää keskustassa Pentikillä, josta löysin joulunpunaiset Kranssi-tyynynpääliset olohuoneen sohvalle... siis kranssi kuitenkin! Pikkuhiljaa joulu hiipii Näkinpolulle.
Niinhän se tuppaa olemaan, kun laittaa yhden paikan kuntoon, vaatii toinenkin paikka pian ehostusta. Muutama viikko on nautittu DSW-tuoleista vanhan keittiölampun loisteessa. Pikku hiljaa alkoi katseeni harhailla kauppojen keittiölamppuvalikoimissa ja kun eksyin Kuopion Iskun loppuunmyyntiin, se oli menoa! Siellä se nökötti kuulaana, valkeana ja odotti ostajaansa: kotimainen Keraplast Interiorin suuri Galileo puolipallo riippuvalaisin. Hintakin oli kohdallaan, 60% alea normaalihinnasta! Voi miten iloisena kannoin Galileoni Pirkon takapenkille. Tasapuolisuuden nimissä Esa shoppaili itselleen viinikaapin...jonne sijoitettiin minun kuohuviinit. Nyt nautitaan kuplivaa juuri oikean lämpöisenä.
Pari vuotta sitten vierailin Mikkelin Kenkäverossa ja ihastelin siellä Herrasväen kuviollisia sokeripaloja. Nämä sokeripalat eivät olleet muodoltaan tylsiä neliöitä vaan korttipakan maita: herttoja, ruutuja, patoja ja ässiä. Muutama päivä sitten törmäsin ohjeeseen, jossa kerrottiin miten sokerista saa aikaiseksi noita ihania muotoja. 
