Paluu juurille, kuin kotiin tulisi!

Kuva: Katriina Huhtinen, Playpoint photographs.

80-luvun alussa sain herätyksen! Herätyksen aiheutti kilonpainoinen musta pitkäkarvainen chihuahuan urospentu nimeltään Mio (alias Amigo). Mio sai olla luonamme luvattoman lyhyen ajan, mutta hän opetti minulle tuossa lyhyessä ajassa miten pyyteetöntä ja uskollista rakkaus voi olla. Mion jälkeen en ole voinut/osannut/halunnut olla ilman koiraa. 35-vuotta sitten sytytetty intohimon liekki on välillä roihunnut valtoimenaan ja välillä kytenyt pienellä liekillä sydämessäni.
 
Kului lähes 35-vuotta ennen kuin kotiini tassutteli uusi chihuahuan pentu; vaalea lyhytkarvainen Alli (Norcros Alliance). Muutama kuukausi on kulunut hänen tulostaan Näkinpolulle ja hän on hurmannut kaikki ihanalla luonteellaan ja olemuksellaan. Kokoa kaksi kiloa, mutta luonnetta, asennetta ja pelottomuutta dobermannin verran!
Allin myötä koiraharrastukseni on taas syttynyt iloiseen liekkiin ja innokkaana suunnitellaan tulevaa... josko pian Näkinpolulla astelee Allin kaverina pikku-Inkeri...


Kuvassa minä ja Alli Pärnun koiranäyttelyssä 4.7.2014