Ei riitä että voittaa, toisten täytyy hävitä...

Koiranäyttelyn alkuperäinen tarkoitus oli edistää rotukoirien jalostus- ja kasvatustyötä. Näyttelyssä rotukehässä on kaksi eri osiota: 1. laatuarvostelu, jossa "kilpaillaan" rotu-määritelmän kanssa eli tuomari arvioi miten paljon koira muistuttaa rodusta kirjoitettua ideaalia kuvausta ko. rodusta sekä 2. kilpailuarvostelu, jossa saman rodun koirat kilpailevat keskenään rotunsa paremmuudesta.

Kaikki tietävät miten ihanaa on olla paras, voittaa se  ensimmäinen palkinto, olipa sitten kyseessä koulun pallonheittokisa tai kansainvälinen koiranäyttely. Me koiranäyttelyitä harrastavat ihmiset käymme koiranäyttelyissä kilpailemassa juuri siitä ensimmäisestä palkinnosta, parhaan koiran tittelistä tai ainakin näin pitäisi olla!

Jo vuosia sitten törmäsin AINA SAMA KOIRA VOITTAA -ilmiöön! Yhdessä aiemmin harrastamassani rodussa, jopa mietittiin keinoa miten estää yhden voitokkaan ja kauniin koiran osallistuminen ja pärjääminen rodun vuotuisessa näyttelykoirakilpailussa.

Ja sama ilmiö tuntuu valitettavasti vain jatkuvan. On pöyristyttävää syyllistää näyttelyharrastajaa siitä, että hän ilmoittaa kauniin koiransa useaan näyttelyyn, koska haluaa koiransa voittavan KILPAILUSSA! Kilpailuun mennään voittamaan, ei nurisemaan siitä, että toisella on parempi koira!
Mitäpä jos seuraavien olympialaisten alla suomalaiset juoksijat pyytäsivät Afrikan poikia ja tyttöjä jäämään kotiin, jotta myös meidän juoksijoilla olisi mahdollisuus kahmia mitaleita, kuulostaako kornilta? Itse en osaisi iloita voitosta, joka on saavutettu sillä, että kilpakumppaneita on pyydetty jäämään kotiin!
 
Tärkeintä ei siis ole voitto, vaan reilu voitto!