Eilen TV 1 esitti BBC:n dokumentin Sairaaksijalostettu paras ystävä? Ohjelma oli jatkumoa v. 2008 esitetylle dokumentille sairaiksi jalostetuista rotukoirista. Koiria harrastavana ja koiria rakastavana ihmisenä nämä kyseiset ohjelmat saivat kyyneleet valumaan poskilleni.
Tiedän, tiedän: dokumentit on tehty varsin provokatiivisesti ravistelemaan ja herättämään ihmisissä negatiivisia tunteita koiranjalostusta kohtaan. Tiedän, että kaikki ei ole aivan noin musta-valkoista mitä ohjelmissa esitetään. MUTTA ehkäpä tämä on ainoa keino saada muutosta aikaan roduissa, joissa esiintyy vakavia perinnöllisiä sairauksia ja äärimmilleen vietyjä rotupiirteitä.
Vanha sanonta rapatessa roiskuu, pätee myös koirankasvatuksessa. Kun ollaan tekemisissä elävien olentojen kanssa ei koskaan voi etukäteen tietää varmuudella mitä pentulaatikosta putkahtaa ulos! Kukaan kasvattaja, eikä mikään testi maailmassa voi estää tai tietää sitä tuleeko syntyvään pentueeseen sairautta, mutaatioita, kehityshäiriöitä jne.
Haluaisin naivisti uskoa, että kaikki kasvattajat ovat valmiita tekemään uhrauksia ja työtä sen eteen, että syntyvä koiranpentu saisi hyvän ja terveen elämän. Valitattavasti näin ei suinkaan aina ole! Joillekin kasvattajille tai uroksen omistajille määräävin tekijä koirankasvatuksessa on raha tai menestyminen näyttelyissä. Nämä kasvattajat ovat valmiita uhraamaan ahneuden tai menestyksen alttarille meidän uskollisimman ja viattomimman ystävän!
 |
| Nämä Lorenzin sanat tulivat taas mieleeni, kun surullisena seurasin yhden ihmisen "uskollisuutta"! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti