Bändi-mummon kuolemasta on kohta vuosi aikaa. Vuosi sitten juhannuksen aikaan sirottelin mummon tuhkat takapihan metsään ajatuksin: ehkä ensi kesänä paikalla kasvaa entistä enemmän valkoisia kieloja, kuin tervehdyksenä rakkaalta mummolta.
Tänään keräsin tuoksuvan kimpun kieloja, takapihamme valkoisesta kielomerestä...vieläkin mummoa ikävä.
Yritin muistella tuota viimeistä päivää Bändin elämässä, mutta tuo raskas aika on pyyhkiytynyt pois mielestäni, muistan päivästä vain sen kuinka auto nouti pienen käärön Ainoani-tuhkaamoon.
Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
- Eeva Kilpi -
1 kommentti:
Kauniita, lohdullisia ajatuksia <3
Lähetä kommentti