Niin paljon minä rakastan!

Viikonloppu vierähti tuomaritehtävissä Chihuahua ry:n erikoisnäyttelyssä Klaukkalassa. Kahden päivän aikana arvostelin kehässäni 150 kpl pikku-meksikolaista. Erikoisnäyttely on  rotujärjestön päätapahtuma, joka järjestetään kerran vuodessa.

Chihuahua rotuna on minulle tuttu jo 80-luvun alusta, jolloin kesäansioillani sain hankittua pitkäkarvaisen chihupojan Mion alias Amigon. Samaan aikaan silloisen poikaystäväni kotiin muutti myös pk.chihupoika Cheri. Mion elämä päättyi jo pentuna traagisesti krooniseen munuaistulehdukseen, mutta Cheri porskutti terveenä 16-vuotiaaksi asti. Mion kuolemasta järkyttyneenä "harhauduin" pois rodun parista yli 30-vuodeksi, kunnes tyttäreni painostuksesta aloin 2010 katsella uudelleen rotua sillä silmällä, että ehkä meilläkin on joskus taas chihu!

Tässä erikoisnäyttelyssä arvostelin rotuamme ensimmäistä kertaa. Oli ilo saada kehään niin runsas määrä sekä lyhytkarvaisia että pitkäkarvaisia kauniita chihuja. Rodussa on paljon kasvattajia ja rodun ulkomuodonkirjo on suuri: pitkää, pätkää, ilmavaa, matalaa, suurta, pientä, heiveröistä, ronskia, iloista ja arkaa... 
Arvostellessani rotua yksi tärkeimmistä asioista on oikea rotutyyppi. Koiran täytyy olla chihuahua, jos rotutyyppi puuttuu on edessäni vain pieni koira. Oikea rotutyyppi koostuu olemuksesta, ilmeestä, sukupuolileimasta (urosten oltava uroksia ja narttujen narttuja), tasapainosta, koosta, luuston vahvuudesta, sopusuhtaisuudesta, terveestä rakenteesta, terveistä liikkeistä ja oikeasta luonteesta. Rotutyyppiä ei opi vain lukemalla rotumääritelmää, vaan tutustumalla ja tutkimalla rotua kirjoista & internetistä, vierailemalla kasvattajien luona, seuraamalla rotua sekä kotimaassa että ulkomailla. Erikoisnäyttely on hieno tilaisuus nähdä läpileikkaus siitä missä rodussa tänä päivänä mennään.

Arvostelupöydälle nostettiin pentu, jolla oli ihastuttava chihuahuan pää ja ilme. Suuret korvat hörössä se tuijotti tummilla, pyöreillä nappisilmillään pelottomasti minua silmiin, heiluttu häntäänsä ja nuolaisi poskestani.  Kaikennähneelle kukkahattutädille nousi kyyneleet silmiin, niin paljon minä tätä rotua rakastan!