Daddy Longlegs ja mummon tuuvinkia

Olen aina pitänyt pitkä- ja ohutjalkaisista lukeista. Joka syksy ensimmäisten kylmien öiden jälkeen lukit hakeutuvat ulko-ovemme ovenpieleen, kuin pyytääkseen päästä sisälle lämpimään. Olen nostanut lukit hellästi tuulikaappimme "talvilaitumelle". Viime viikolla, kylmän yön jälkeen, Fanni oli lähdössä skootterilla kouluun ja huusi minulle ulko-ovelta: "Äiti, neljä lukkia oottaa ovella pääsyä tuulikaappiin! Tiedätkö mitä lukki on englanniksi? No etpä varmaan tiedä, se on DADDY LONGLEGS!"
Daddy Longlegs miten kaunis nimi! 

Lukkirakkauteni syttyi jo koululaisena, kun Haapaniemen kirjastosta lainasin E.B. Whiten Lotta ystäväni kirjan, joka kertoo Valpuri-porsaan ja Lotta-hämähäkin ystävyydestä.

Toinen kiva sana, mutta menneisyydestä on tuuvinki! Eeva-mummon keittiössä ei syöty koskaan muusia, vaan aina tuuvinkia: perunatuuvinkia, porkkanatuuvinkia, hernetuuvinkia... Tänään nostaligisesti paistoin ryynimakkaroita, joiden kanssa nautin perunoita, parsaa ja porkkanatuuvinkia a´la Eeva-mummo.