Lähes "sukupuoleton", huoleton lapsuuden olotila päättyi teini-iässä, kun ensimmäiset kuukautiset järkyttivät teinin elämää. Kaiken kukkuraksi Eeva-mummoni kutsui kuukautisia vaatteelisiksi, sana jota inhosin sydämeni pohjasta. Lisäksi aina, jos olin huonolla tuulella tai mahaani koski äitini kysyi: "onko sinulla ne yhet hommat?" ja sekös otti pattiin vielä enemmän.
Seuraava naiseuden ihana etappi oli e-pillerit ja 10 lisäkiloa! Vaan pientä oli 10 lisäkiloa raskauden tuomaan 20 lisäkiloon verrattuna. Kaupanpäälle tuli vielä raskausarvet ja suonikohjut sekä yksi numero lisää kengännumeroon... tämä toistui kohdallani siis kaksi kertaa!
Muutaman, lähes seesteisen vuoden jälkeen, kimppuuni ovat hyökänneet kuumat aallot ja itkuherkkyys. Nyt silmistä puskee kyyneltä, jos Johanna Kurkela laulaa Ainutlaatuisen, jos norsuäiti hylkää poikasensa, jos norsuäiti hoitaa poikastaan, jos koiria kohdellaan julmasti, jos koiria kohdellaan hellästi, rakkauselokuvat, eläinelokuvat, eläinohjelmat jne.
Viereisessä kuvassa minua ei kyrsi, mutta jotakin toista kyrsii... positiivista kuvassa on myös se etten itke!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti