Reppu ja reissumies

Sinne se taas meni, sinivalkoisin siivin Kosovoon. Tuli juuri perjantai-iltana Georgiasta Tbilisistä kotiin. Vuosien saatossa eri pituisiin "eroihin" on jo tottunut tai ne on oppinut hyväksymään. Oma arki rullaa tasaiseen, ennalta arvattavaan tahtiin viikosta toiseen; työhön, kotiin, ruokaa, pyykit, lenkille, TV, nukkumaan ja sama alkaa aamulla alusta, kuin elokuvassa Päiväni murmelina.

Silti mielestäni arki on ihmisen parasta aikaa vai onko se elämä?

Minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa, joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni, joka on veistetty ja sinua.

-Pentti Saarikoski-