Maailmalle minä sinut synnytin

Elämme jännittäviä aikoja, rakas siskontyttäreni odottaa viimeisillään uutta perheenjäsentä...tyttö vai poika? Ihan sama; molemmat yhtä toivottuja, yhtä odotettuja, yhtä rakastettuja!
Nuoren perheen seinällä vauvaa odottaa myös yksi lempitauluistani Piia Matilaisen luomus elämän ihmeestä.



Yli kolmekymmentä vuotta sitten siskoni ihaili vastasyntynyttä tytärtään, niin kuin vain äiti voi lastansa ihailla ja ihmetellä. Kyyneleet vierivät poskilleni, kun tätä kirjoitan sekä surusta että ilosta. Surusta siksi ettei siskoni ole näkemässä tätä uuden elämän ihmettä ja suuresta ilosta, minkä tämä syntyvä vauva tuo siskontyttäreni perheelle ja koko suvulle. Olette rakkaita!

Lapseni,
maailmalle minä sinut synnytin,
että hymyilisit hymyn heidän ilmeettömille kasvoilleen,
antaisit kukastasi tuoksun ja värin heidän arkeensa,
laulaisit hiljaisuutta heidän kiireeseensä,
nauraisit iloa heidän tyhjyyteensä,
menisit heidän luokseen sateisina päivinä.
Menisit,
katson kun menet
ja sylini ikävöi sinua,
mutta elämälle minä sinut synnytin, elämää rakastamaan
lapseni,
en itselleni.

-Helinä Siikala -