Kaiken sen arvoinen

Auringon kultaama kasteinen aamu,
kenelle näyttäisin sen?
Salaiset riemuni, surujen viilto
kuka on kaiken sen arvoinen?
-Juha Tapio-

Sudenmorsian, Johanna Kurkelan eilen ilmestynyt uusi albumi täynnä ajatuksia, hienoja sanoituksia ja sävellyksiä. Miten jokainen hänen levynsä voi koskettaa niin syvältä? Keijun ääni ja runolliset kappaleet uppoavat minuun kuin kuuma veitsi voihin.
Jääkaapin ovessa odottaa liput Johannan Kuopion konserttiin. Pakko ottaa paketti Nessuja käsilaukkuun, on satavarmaa, että niitä tarvitaan.

Ensi viikolla vaihtuu taas ikävuodet. Lieneekö ikäkriisi vai joku muu kriisi, kun yhä enemmän mietin ystävyyttä, kaveruutta, kumppanuutta. Ja totta vie huomaan, että AIDOT ystävät ovat harvassa! Muutama "ystävä" on osoittautunut ns. "mitä nyt tarviit -ystäväksi", joka ottaa yhteyttä vain silloin, kun tarvitsee jotain. Toinen ystävälaji on "ei ollut muuta seuraa -ystävä" joista ei kuulu pihahdustakaan, mutta annas olla, kun esim. suhde on kariutunut tai on muuten vaikeaa, niin alkaa puhelin soida.
Ystäviä tulee ja ystäviä menee! Elämä vie ihmisiä eri suuntiin ja aikaa ei riitä kaikille ja kaikkeen. Yksipuolisesti en enää vaivaudu yhteyttä pitämään.  Osan heistä olen jo aikoja sitten siirtänyt Delete-koriin.