lauantai 1. syyskuuta 2012

Neitoperhon lyhyt lento

Olen sulkenut muistojen verhon,
ja aukaissut taas uudestaan.
Sinut vangitsin kuin neitoperhon,
oksa raapaisee taas ikkunaan,
ajan suuntaa en saa muuttumaan....


Takapihan kuusi jättimaksaruohoa ovat täynnä neitoperhoja, nokkosperhosia ja pulleita mehiläisiä, yli 30 perhosta yhdellä kertaa! Eilen elokuun viimeisenä päivänä, kuvatessani auringossa kauniita siipiään leuhuttelevia neitoperhoja, ajatukseni kulkivat surulliseen tositarinaan pikku-Eerikasta. Eerika, jonka isä ja äitipuoli kiduttivat raa´asti kuoliaaksi tällä viikolla. Mikä tätä maailmaa vaivaa?

Voin ainoastaan kuvitella tuon pienen tytön toivottomuuden ja ahdistuksen, kun lastensuojeluviranomaiset palauttivat hänet noille raakalaisille. Pelkästään ajattelemalla asiaa minulle tulee sekä fyysisesti että henkisesti pahaolo ja tuo pieni tyttö on elänyt tuota kauheaa näytelmää vuosia!

Kuin kaiken kauheuden kruunuksi luin aamulla Savon Sanomista: "Koira sai vakavia vammoja julmasta kohtelusta. Siilinjärveläinen 33-vuotias mies kohteli julmasti ja välinpitämättömästi yhdeksän kuukauden ikäistä saksanpaimenkoiraansa." Kaikkea kauheutta, mitä tämä koiranpentu on saanut kokea lyhyen elämänsä aikana, en edes halua kirjoittaa tänne blogiini. Onneksi mies sentään tuomittiin pysyvään eläintenpitokieltoon, joka koskee kaikkia eläimiä.

Tällä hetkellä taas hävettää olla ihminen, luomakunnan naurettava "kruunu"!



2 kommenttia:

Katriina kirjoitti...

Eipä voisi asiaa paremmin kiteyttää. Kyynel silmässä tästä kauheudesta katson ihanaa perhosen kuvaa. Mikä tai kuka se luomakunnan kruunu onkaan?

Molli Nyman kirjoitti...

Ihan samat ajatukset, ihmettelee vaan kerta toisensa jälkeen ihmisen käsittämätöntä julmuutta.