Onnellisen lapsuuden vietin Kuopion Niiralassa, kodissa jossa oli hyvä elää ja kasvaa, paikka jonne on vieläkin hyvä palata, äidin ja isän luo. Muutaman kerran lapsuuden kodin avaaminen on ollut äärimmäisen raskasta ja jokainen askel, porras on tuntunut ylitsepääsemättömältä. Raskain kerta avata tuo rakas ovi oli siskoni yllättävän kuoleman jälkeen. Mutta kaikesta selvitään, paremmin tai huonommin, yksin tai yhdessä.
Harvoni, liian harvoin tulee kerrottua sukulaisille, rakkaille ja ystäville miten paljon he meille merkitsevät. Kiireen keskellä on helppo hautauta omaan elämään, oman arjen vangiksi.
Ystäväni,
ne jotka etsivät yhtaikaa
myrskyä ja rauhaa
eivät löydä perille
kulkematta käsi kädessä
miten kaukana toisistaan kulkevatkaan.
- Tommy Tabermann -
 |
| Osa elämäni kohtaamisista... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti