Jäljet sydämeen sain...

Vuonna nakki ja muusi, suunnilleen samoihin aikoihin, kun pyörä keksittiin, otin nuorna tyttönä ensimmäisen tatuointini: kauniin punaisen leppäkertun. Bertta-mummo kyllä kertoi silloin minulle totuuden: "Tatueerauksia ei oo muilla kuin vangeilla, merimiehillä ja huonoilla naisilla." Jokainen voi miettiä, mihin kategoriaan minä kuuluin...
Vuosien saatossa kauniille punaiselle leppäkertulle kävi samoin kuin rumalle ankanpojalle H.C. Andersenin sadussa, mutta toisin päin! Kaunis punainen leppäkerttu muuttui ajan kuluessa rumaksi russakaksi, joten oli aika hyvästellä leppäkerttu ja päivittää tatuointi: