lauantai 20. syyskuuta 2014

Syksy saa...

Syyskuun kahdeskymmenes päivä, lämmintä vielä +16 astetta ja aurinkoa. Vienossa tuulessa jo aavistus tulevasta talvesta. Keltaisia lehtiä haravoidessa jaloissa juoksentelevat Näkinpolun jin ja jang, lovely-Alli ja ihana-Inkeri. Tuo mainio parivaljakko, joiden leikkejä ja riehumista on nautinnollista seurata. Mistä kaikesta ihanuudesta koirattomat ihmiset jäävätkään paitsi!

Kesäkuussa kukintansa aloittaneesta Teresanruususta taitoin Helena Tynellin pisaranmuotiseen vaasiin viimeiset pinkit, tuoksuvat kukat. On aika laittaa piste tälle kesälle.
Syksyisin mieleen nousee alakouluajoilta laulu, jonka sävel koskettaa joka kerta:

"Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.

Syysaamu kirpeä koittaa
Yli heräävän kaupungin
Ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin."

(Ote V.A.Koskenniemen runosta Koulutie)



Alakuvassa Alli ja Inkeri puutarhahommissa.


Ei kommentteja: