Lapseksi jälleen...

50-vuotta sitten Juha-veljen ja Kaija-äidin kanssa mökillä.

Olen yleensä rauhallinen, pitkäpinnainen ja ystävällinen ihminen. Joskus kiire, stressi ja tekemättömät työt kuormittavat mieltä niin, että tarvitaan vain se kuuluisa korsi niin kamelin selkä katkeaa. Viime viikolla tuon korren kamelin selkään asetti äitini puhelinsoitollaan... Vanhempani ovat jo kovin iäkkäitä ja usein olen heitä kehottanut miettimään, josko kerrostalossa olisi helpompi asua, kuin suuressa omakotitalossa. Josko kesämökistä voisi luopua, kun siellä ei kukaan käy ja mökki rapistuu käyttämättömänä. Olisiko aika järjestää asioita niin, että myöhemmin jonkun olisi niitä heidän puolestaan helpompi hoitaa. Mutta ei, kaikki on kaikunut kuin kuuroille korville, kunnes viime viikolla yhdellä puhelinsoitolla minut "haluttiin valtuuttaa" kaiken hoitajaksi ja nopealla aikataululla, totta kai!
Huomasin, että tuon puhelinkeskustelun aikana taannuin lapseksi jälleen ja "muutama sangen kiihkeä" sana kumpusi sanaisesta arkustani linjoja pitkin lapsuudenkotiini Niiralaan. Äidin ääni kävi hiljaiseksi ja puhelu loppui. Suljin puhelimen, istuin alas, mietin ja rauhoituin. Valitsin uudelleen äidin ja isän numeron:
"Anteeksi Äiti, minulle tuli paha mieli, kun sinulle ärisin."
Äiti vastasi ilahtuneena: "Ei se haittaa, minähän olen sinun äiti, kiva että soitit uudelleen."
Niin sinä olet minun kultainen ÄITI!