lauantai 3. marraskuuta 2012

Kaikki se kestää, kaikki se kärsii...

Miten joku niin kaunis, voi saada aikaan muhkean riidan? Kauan odotettu uusi Foggia lamppu saapui Näkinpolulle eilen. Foggia nukkui ruususen unta isossa ruskeassa pahvilaatikossa, pilkottuna tuhanteen pienempään ruskeaan pahvilaatikoon, odottamassa prinssin suudelmaa eli asennusta kattoon...
Tunnettua on, että Esan mielestä ohjetta ei kannata lukea ennen projektin aloittamista, joten hän kävi innokkaana tuumasta toimeen. Laatikko toisensa jälkeen avautui ja ihana Foggia nousi pahvilaatikoista kuin uljas Fenix-lintu liekeistä.
Äherrettiin ja ähellettiin hikihatussa PAINAVAA lamppua kattoon ja sinnehän se lopulta päätyi. NAPS katkaisijasta valoa elämään ja arvata saattoi, Foggia pysyi pimeänä! ...KELE...TANA...TU!
Hökötys (siltä Foggia sillä hetkellä tuntui) alas katosta, uudet kytkennät ja Telepappitunnelmissa "UUDESTAAN"!
Kannattelin painavaa Foggiaa tuolilla seisten ikuisuuden, kun Esa asensi lamppua kattoon. Esa sätti minua ja minä sätin Esaa itku silmässä, salamat sinkoilivat pitkin Näkinpolun olohuonetta! Vaimonsa temperamentin tietäen Esa tokaisi: "Jos sinä tätä olisit asentanut, Foggia olisi tuhannen pi...lun päreinä tuolla lattialla"... Hyvin vaimosi tunnet.
 
Parin tunnin ähellyksen jälkeen Foggia riipui katossa, valaistuna!
Sen pituinen se riita.
 
 
 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä tarina ja niin tyypillinen =) hmmm miesten ja naisten erot. Foggia on kuitenkin upea.

Unknown kirjoitti...

Miten lamput löytyykö ja mitä maksavat?