Iso etana ja kiiltävä mato

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä pyöräilimme kotiin satamaillan päätteeksi Saaristokatua pitkin lempeässä, lämpimässä suvisäässä. Heti Keilankannan sillan jälkeen kivikosta silmiini osui vihertävä, pieni ja kirkas valopilkku. Tuo valopilkku nosti mieleen lapsuuden kesien hämärät kesäillat Keinukallio-saaressa, jossa iltaisin "metsästimme" kiiltomatojen valoja, kuin pieniä majakkoja vihreän sammalmättään seassa. Jarru pohjaan ja takaisin valonlähteen luo...ja kas kummaa, siellä kivilouhikon keskellä pieni kiiltomato loisti kuin yötaivaalta pudonnut tähti. Ihailimme kiiltomatoa hetken ajan ja jatkoimme matkaa Näkinpolulle.

Kiiltomato kännykkäkameralla kuvattuna.

Sunnuntai-iltana olin vaipunut meditatiiviseen rikkaruohojen nyppimiseen etupihalla ja yhtä äkkiä edessäni virutteli sarviaan suuri ukkoetana. En ollut koskaan aiemmin nähnyt luonnossa tätä Euroopan suurinta maaetanaa; majesteetillinen näky! Hellästi nostin etanan kädelle ja vein turvaan metsään. 
Luonto on ihmeellinen ihan täällä keskellä asutustakin!