Olen miettinyt miten juhlistan lokakuussa puolen vuosisadan ikääni. Ajatus oli kutsua kokoon sukulaisia ja ystäviä vuosien varrelta ja viettää heidän kanssaan juhlaa. Ajatukset juhlasta ovat rapisseet alas kuin rappinki vanhan talon seinästä. Viimeinen niitti niiden juhlien arkkuun niitattiin kuluneella viikolla, kun jälleen yksi tuttavani katsoi oikeudekseen sanoa minulle muutaman valitun sanasen. Myönnän, olen ansainnut useimmat sanat, mitkä minulle on sanottu, mutta kaikkea en kyllä purematta niele!
Ehkä lokakuussa on aika juhlia "kaksistaan" sen hyvän tyypin kanssa, joka on jaksanut tuijottaa minua peilistä väsymättä joka aamu jo lähes viidenkymmenen vuoden ajan! Mutta se on vissi varma, että sinä aamuna me katsellaan toisiamme toisella puolella maapalloa!
3 kommenttia:
Häntä pystyyn ja menoks.Mut et kai sä oikeesti yksin lähde?
Voisi olla kasvattava kokemus olla pari viikkoa itsensä kanssa ihan kaksistaan...ehkä olis nyt aika jo kokea myös se.
Minä oon samaa mieltä. Yksin vaan joku päivä reissunpäälle. Se ois yks kasvun paikka ja varmasti hyödyksi enemmän kuin haitaksi. :)
Lähetä kommentti